Muistiystävällinen liikunnanohjaus

Miten muistisairaus vaikuttaa liikuntaan osallistumiseen

Muistihäiriöt ja etenevät muistisairaudet voivat vaikuttaa muistiin, ajatteluun, mielialaan ja kommunikaatioon sekä kehon ja ympäristön hahmottamiseen. Näiden muutosten vuoksi ohjeiden seuraaminen, uusien asioiden oppiminen tai ryhmätilanteissa toimiminen voi tuntua haastavammalta.

Muistisairauden oireet ovat yksilöllisiä, ja ne etenevät vaiheittain (varhainen, lievä, keskivaikea, vaikea). Aina henkilö ei myöskään itse tunnista omia muistiin liittyviä vaikeuksiaan.

Muistisairauden aiheuttamat haasteet voivat herättää häpeää ja hämmennystä, johtaa väärinymmärryksiin sekä vähentää halua osallistua liikuntaryhmiin tai jatkaa liikuntaharrastusta tutussa ryhmässä.

Liikuntaharrastukset ja aktiivinen elämäntapa tukevat muistisairaan henkilön hyvinvointia ja toimintakykyä, joten liikkumisen jatkumista on tärkeää tukea mahdollisimman pitkään myös ryhmässä ennen siirtymistä yksilöllisempään kuntoutukseen.

Muistiystävällinen toiminta alkaa asenteista

Hälyiset ympäristöt, monivaiheiset ohjeet tai tilat, joissa liikkuminen vaatii paljon muistamista ja hahmottamista, voivat tehdä liikuntatilanteista kuormittavia. Muistisairaudet tulisikin huomioida sekä liikunta-alan toimijoiden osaamisessa että liikuntapaikkojen suunnittelussa ja rakentamisessa.

Muistipulmista ei aina kerrota, eikä niistä tarvitse kertoa ääneen. Siksi ohjaajan ja muiden liikunta-alan toimijoiden on tärkeää tunnistaa muistisairauden oireita ja ymmärtää, miten ne voivat vaikuttaa osallistumiseen.

Muistiystävällinen toimintatapa alkaa omien asenteiden ja ennakkoluulojen tarkastelusta. Omalla ohjaustoiminnallasi voit tukea osallistumista ja vähentää muistisairauksiin liittyvää häpeää sekä ennakkoluuloja. Tämän tueksi tarvitaan tietoa, käytännön työkaluja ja muistiystävällisiä liikuntapaikkoja.

Keinoja muistiystävällisyyden huomioimiseen

Muistiystävällisen liikuntaryhmän ilmapiiri on turvallinen, selkeä, kunnioittava ja kannustava. Tärkeää on, että jokainen osallistuja voi osallistua ja liikkua omien taitojensa ja voimavarojensa mukaan sekä kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.

Ole arvostava ja joustava ja pidä ohjauksesi positiivisena ja kannustavana. Mukauta harjoitteita osallistujien toimintakyvyn, voimavarojen ja vireystilan mukaan. Joskus nämä voivat vaihdella eri kertojen välillä.

Selkeät, lyhyet ohjeet, kiireettömyys ja soveltavat suoritusvaihtoehdot auttavat jokaista valitsemaan itselleen sopivan tavan liikkua ja jatkaa tutussa ryhmässä mahdollisimman pitkään.

Selkeä ja rauhallinen kommunikaatio

• Katso silmiin ja kohtaa yksilöllisesti. Puhuttele osallistujia nimellä.
• Puhu selkeästi ja rauhallisesti. Vahvista viestiäsi ilmein ja elein.
• Kannusta kertomaan, jos jokin asia harjoittelussa mietityttää.

Ryhmän viestintä ja osallistumisen tukeminen

Viesti ryhmän toiminnasta selkeästi ja ennakkoon. Kerro perustiedot, kuten aika, paikka, sisäänkäynti, yhden kerran kesto ja kohderyhmä. Viesti myös käytännön asioista, kuten varusteista, eri tilojen sijainnista, esteettömyydestä, saapumisesta sekä ryhmän mahdollisista pelisäännöistä.

Selkeä tieto kirjallisena, esimerkiksi muutoksista, helpottaa osallistumista ja vähentää epävarmuutta. Jos huomaat, että joku osallistuja vaikuttaa hämmentyneeltä, eksyneeltä tai hänellä on vaikeuksia pysyä ryhmän mukana, kysy rauhallisesti, voisitko olla avuksi.

Voit myös keskustella osallistujan kanssa siitä, miten hän itse kokee osallistumisensa ja pärjäämisensä ryhmässä. Ota asia puheeksi aina ystävällisesti ja hienotunteisesti esimerkiksi ryhmäntilanteen jälkeen. Tarvittaessa yhteistyö läheisten kanssa voi tukea osallistumista ja lisätä turvallisuuden tunnetta.

Pysy rauhallisena myös mahdollisen turhautumisen hetkellä. Kun ratkaiset haastavat tilanteet arvostavasti ja kunnioittavasti, autat osallistujaa osallistumaan myös jatkossa. Jos jokin asia ei onnistu tänään, se voi onnistua seuraavalla kerralla.

Liikkumisen taustalla olevien tekijöiden ymmärtäminen

Liikkumisen tai liikkumattomuuden taustalla on tunteita, tarpeita ja merkityksiä. Muistisairauden oireiden (esimerkiksi puheen tuottamisen vaikeudet), henkilön voi olla vaikea sanoittaa niitä.

Liikkumisesta kieltäytyminen tai vetäytyminen ei siksi aina tarkoitakaan haluttomuutta liikkua. Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta on tärkeää pyrkiä selvittämään, mitä kieltäytymisen taustalla voi olla.

Liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi

• kipu tai muu fyysinen epämukavuus
• nälkä, kylmä tai vessahätä
• ikävä läheisiä
• levottomuus tai mielekkään tekemisen puute.

Myös jatkuva liike, kuten edestakainen kävely, voi viestiä levottomuudesta tai tarpeesta saada mielekästä tekemistä.

Joskus vetäytyminen tai aiemmin mieluisista asioista kieltäytyminen voivat olla henkilön tapa suojella omaa itsetuntoaan ja minäkuvaansa tilanteessa, jossa hän huomaa aiemmin helppojen ja hyvin sujuneiden asioiden muuttuvan vähitellen haastavammiksi.

Kun ymmärrämme muistisairaan käyttäytymisen tai vetäytymisen taustalla olevia syitä, löydämme helpommin tapoja tukea, rohkaista ja vahvistaa onnistumisen mahdollisuuksia.

Muistisairaiden kaatumisten ehkäisy

Liian vähäinen arkiaktiivisuus ja liikkuminen heikentävät toimintakykyä ja hyvinvointia ja lisäävät muun muassa kaatumisvaaraa. Muistisairaiden ihmisten kaatumisriski on kaksinkertainen ikätovereihin verrattuna. Vaikka kaatumiset ovat usein yleisiä, niiden ei tulisi olla luonnollinen osa muistisairaan henkilön arkea.

Kaatumisista, liikkumisvaikeuksista ja mahdollisesta kaatumispelosta on tärkeää kysyä kaikissa kohtaamisissa muistisairaan henkilön kanssa. Muistin heikentyessä tiedot kaatumisista ja niitä aiheuttavista tilanteista on hyvä varmistaa myös läheiseltä.

Kaatumisvaaraan vaikuttaminen on yhteistyötä

Kaatumisten taustalla on usein useita samanaikaisia riskitekijöitä. Niitä kartoittamalla ja niihin puuttumalla kaatumisia voidaan ehkäistä. Tyypillisiä riskitekijöitä ovat esimerkiksi monilääkitys, huimaus, heikentynyt näkö tai kuulo, hahmotusvaikeudet, huonot jalkineet, pimeät kulkureitit sekä hätäinen liikkuminen.

Muistisairaalle henkilölle tulee tehdä kokonaisvaltainen kaatumisvaaran arviointi, jonka pohjalta laaditaan yksilöllinen suunnitelma riskin vähentämiseksi. Arviointi, toimenpiteiden toteuttaminen ja suunnitelman säännöllinen päivittäminen ovat moniammatillista tiimityötä.

Kaatumisvaaraa vähentäviä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi lihasvoima- ja tasapainoharjoittelu, liikkumisen apuvälineiden käyttö, silmälasien päivittäminen tai kodin muutostyöt. Suunnittelussa on tärkeää huomioida myös läheisen näkökulma, sillä hänen sitoutumisensa lisää toimenpiteiden vaikuttavuutta.