Valssi täyttää tilan ja mielet. Kymmenkunta muistisairasta pyörähtelee ohjaajansa kannustamana. Lisäksi lihaskuntoa kohennetaan kuntosalilaittein. Liikunnallinen tunti sujuu leppoisissa tunnelmissa.
Liikunnanohjaaja Donata Pennasen energia ja valoisuus heijastuvat ryhmäläisiin, jotka odottavat malttamattomana keskiviikkoisen tunnin alkua.
– Tämä on ihana pienryhmä: on riittävästi aikaa huomioida jokainen osallistuja. En ollut ennen ohjannut soveltavan liikunnan ryhmää, mutta teen tätä todella mielelläni. Olen oppinut itsekin paljon.
Pennanen on pitkän linjan liikunnanohjaaja: monet muistavat hänet muun muassa television jumppaohjelmista, nykyisin hän toimii liikuntavastaavana Urheiluhallit Oy:llä Helsingin Vuosaaressa. Muistisairaiden liikuntaryhmää hän on ohjannut kolmisen vuotta. Maksimissaan ryhmään mahtuu 15 muistisairasta kokemaan liikkumisen iloa.
Oman tahdin ja taidon mukaan
Tunti alkaa aina laviksella eli lavatanssijumpalla. Nimensä mukaisesti liikuntamuoto yhdistää lavatanssiaskeleet ja jumpan.
– Tanssillahan on myönteinen vaikutus arjen toimintoihin. Se vaikuttaa aivoterveyteen ja parantaa tasapainoa. Soitan aina tuttua, suomeksi laulettua musiikkia. Sanojen ymmärtäminen auttaa ilmentämään musiikkiakin. Tanssimme aina esimerkiksi kaksi valssia ja kaksi jenkkaa.
Ensimmäisen kappaleen aikana on enemmän ohjausta, toinen kerta on kognitiivista, luovaa itseilmaisua ja tanssimisesta nauttimista. Askelia haetaan, mutta ei ole väliä, menevätkö ne oikein vai sinnepäin. Pennasen mukaa lavis ei määrittele liikekieltä vaan jokainen voi tanssia omalla tyylillään. Tutut kappaleet herättävät usein myös muistoja.
– Musiikkina voi olla vaikkapa iloinen ja pirteä Vesivehmaan jenkka, josta tulee kesä mieleen. Jo tässä vaiheessa silmät alkavat tuikkia. Tunne saa aina näkyä.
Tanssin aikana on mahdollista vuorovaikutukseen – vaikka pareittain ei tanssitakaan, sitä voidaan tehdä vastakkain.
– Tunnin alkupuoli on lämmittelyä ja kehon herättelyä. Tanssi myös keventää ja vapauttaa tunnelmaa: joskus tanssitaan ihan vinksinvonksin ja nauru raikuu.
Lihakset kuntoon
Muistisairaat tarvitsevat lihaskunnonkin kohentamista. Näin ennalta ehkäistään muun muassa kaatumisia tai ainakin selvitään niistä paremmin.
Laviksen jälkeen ryhmäläiset keskittyvät kuntosaliliikkeisiin. Paineilmalaitteilla harjoittelu on turvallista ja tehokasta. Jokainen voi aluksi valita itselleen mieluisan laitteen, mutta sen jälkeen harjoitellaan tiettyä lihasryhmää ja jollakin uudella välineellä.
– Paras hyöty saadaan, kun opetellaan uusia liikkeitä ja laitteita. Etureiteen kohdistuvassa polven ojennuksessa tehdään sopivalla vastuksella kymmenkunta toistoa. Sitten voidaan huokaista ja tauon jälkeen tehdä vähemmän toistoja isommalla vastuksella. Uuden oppiminen on tärkeää.
Kuntosaliliikkeet suunnitellaan tukemaan arjen toimintaa. Kun arki sujuu, rohkeus kasvaa.
– Jos reidet ja pakarat ovat vahvat, aamiaispöydän äärestä pystyy nousemaan turvallisesti ylös. Jos käsi nousee, jauhopurkin saa kaapista esiin ja lakin hattuhyllyltä. Tasapainoa harjoitellaan tasapainoalustojen avulla. Kävelylenkillä metsässä voi ensi liikkua tuen kanssa ja vähitellen selvitään niin juurakoista kuin kallioista ilman tukea.
Lopputunti kuluukin lattialla, jotta jokainen pääsisi harjoittelemaan myös lattialta ylös nousemista. Kaaduttaessakin on tärkeää pystyä kömpimään ylös eikä hätääntyä.
Kannustavaa liikuntaa
Aina kaikki ei suju niin kuin on tarkoitettu. Esimerkiksi joku saattaa asettua laitteeseen väärin päin ja jäädä ihmettelemään.
– Hämmennyksiä tapahtuu, mutta niistä selvitään. Aina pitää näyttää, miten päin laitteeseen mennään ja mitä lihaksia missäkin laitteessa treenataan.
Pennanen on tullut niin tutuksi ryhmänsä kanssa, että kaikkia uskaltaa lähestyä ja näyttää liikkeitä ihan kädestä pitäen.
– Olen kysynyt ja saanut luvan ottaa vaikkapa hartioista kiinni. Jos jokin asia ei mene suunnitellusti, totean vain, että taas tuli tenkkapoo, kun nuo insinöörit eivät onnistu suunnitelmissaan. Huumori auttaa aina, eikä kenelläkään tulee noloa fiilistä.
Ryhmä opettaa ohjaajaansa
Pennasen mukaan on tärkeää huomioida, että ohjaa nimenomaan soveltavan liikunnan ryhmää. Lisäksi pitää löytää oma tapansa ohjata – tunnit eivät onnistu, jos yrittää jotain itselle vierasta.
– Toimintatapaa haetaan yhdessä ryhmän kanssa. Näin nähdään, mikä onnistuu ja missä on parannettavaa. Ryhmä opettaa. Selkeälinjainen sali on suunniteltu eläkeläisille ja laitteet ovat helppokäyttöisiä.
Muistiin liittyvät haasteet on otettava huomioon. Kärsivällisyyttäkin tarvitaan, kun voi joutua joka kerralla, joskus jopa monta kertaa tunnin aikana selittämään laitteiden käyttöä. Joskus on hyvä muistuttaa, missä pakara on ja millaista liikettä tarvitaan sen harjoittamiseen.
– Talon sokkeloisissa tiloissa voi eksyä. Osa ohjaajan työtä on muun muassa etsiä yhdessä kadonneita vaatteita, jos ihminen ei muista, mihin on ne jättänyt. Aina ovat vaatteet löytyneet!
Pennanen myöntää, että ohjaaminen on hänelle myös oppimisen paikka. Rutinoitumisesta ei ole pelkoa, kun jokainen tunti kulkee eri lailla.
– Tuntosarvet pitää olla hereillä, jokainen kerta on ainutlaatuinen.
Ohjausta soveltavan liikunnan ryhmille
Liikunnanohjaajat ovat perusluonteeltaan ulospäinsuuntautuneita, mikä on tärkeä piirre myös soveltavan liikunnan ryhmien ohjaamisessa. Pennasen mukaan perustaidot riittävät, kunhan vain on läsnä.
– Ei ole häpeä myöntää, jos jotain asiaa ei hallitse: aina voi ohjattavalle sanoa, auta sinä minua. Asiakas on oman elämänsä asiantuntija. Kannustaisin kyllä liikunnanohjaajia tarttumaan mahdollisuuteen opastaa soveltavan liikunnan ryhmiä.
Mitä tulee liikuntapaikkoihin, myös siellä pitäisi huomioida erityisryhmiä ja niiden tarpeita.
– Muille asiakkaillekin olisi opettavaista huomata, että tässä liikuntapaikassa otetaan kaikki huomioon. Päivisin liikuntakeskuksissa olisi hyvin tilaa ja tuhannen taalan paikka tarjota ohjausta soveltavan liikunnan ryhmille.
Muistisairaiden ryhmän ohjaaminen on ollut Pennaselle se tuhannen taalan paikka: hän pitää työtään mielekkäänä.
– Olen saanut tämän ryhmän ohjaamisesta todella paljon itsellenikin. Parasta on myös ryhmän vastaanotto: olen saanut palautetta lämpimästä tunnelmasta, jossa kaikilla on turvallinen olo.
Donatan vinkit
- Jos ryhmäläisten hahmotuksessa on haasteita, tilan pitää olla sellainen, että siellä voi treenata luottavaisin mielin ja ohjattavat uskaltavat olla tekemiselle avoimia.
- Kohtaamisen ja läsnäolon on oltava 120-prosenttista. Ryhmässäkin jokainen ihminen on yksilö.
- On hyvä löytää oma tyyli ohjata ja on oltava aikaa kohdata ihan jokainen. Siitä syntyy luottamuksellinen suhde ja osaa ohjata jotakuta ruusuisemmin ja toista laveammin. Kemia kulkee puolin ja toisin.
Teksti: Tarja Västilä
Kuvat: Annika Rauhala
Liikkumaan!
Muistiliitolle muistiystävällisen liikunnan tukeminen ja edistäminen on tärkeää: liikunnalla on merkitystä toimintakyvyn ja hyvän elämän perustana. Muistiliitolla on parhaillaan meneillään kaksi hanketta, joilla edistetään muistisairaiden fyysistä aktiivisuutta, liikkumista ja osallisuutta. Hankkeita rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
- Liikkeelle-hankkeessa halutaan vähentää muistisairauksiin liittyviä ennakkoluuloja ja kannustaa lisäämään toimijoiden kiinnostusta muistiystävälliseen liikuntaan.
- Muistiliikkuja-hankkeessa edistetään yli 65-vuotiaiden liikunnallista elämäntapaa. Lisäksi pyritään vahvistamaan liikunta-ammattilaisten edellytyksiä kohdata, kannustaa ja tukea muistisairaita osana neuvonta- ja ohjaustyötään.
Lisää inspiraatiota ja vinkkejä löydät osoitteesta muistiliitto.fi/liikkuminen.
