Kuinka muistiystävällinen liikuntapalvelusi on?

Tarjoatko riittävästi tietoa liikuntapaikasta ja sen toiminnasta? Tarjoatko turvallisen ilmapiirin ja ympäristön liikkumiselle? Tarjoatko muistisairaille yhtäläisen mahdollisuuden osallistua kuin muille liikkujille? 

Moni kääntää katsetta kohti syksyä ja pohtii uuden liikuntaharrastuksen aloittamista tai jo tutun pariin palaamista. Ilmoittautumiset kursseille ovat alkaneet tai käynnistymässä. Seuraavaksi esitetty kuvaus ryhmäliikuntaan osallistumisesta on kuvitteellinen, mutta sen tilanteet perustuvat todellisiin haasteisiin, joita muistisairaat henkilöt voivat kohdata liikuntaharrastuksen parissa.

Muistisairausdiagnoosin jälkeen olen epäröinyt liikkeelle lähtöä, mutta ystäväni suosittelemana lähden kokeilemaan ryhmäliikuntatuntia. Tutustun toimijan verkkosivuihin ja yritän varata tunnin paikalle. Järjestelmä pyytää kirjautumaan omilla tunnuksilla sisään. Millä tunnuksilla? Soitan ystävälleni ja pyydän ohjeita. Hän etsii minulle puhelinnumeron, jota kautta saan varattua ensimmäisen tunnin. Maksukäytäntö jäi epäselväksi, mutta eiköhän se paikan päällä selviä. Jumppapäivä koittaa ja pakkaan oletettavasti sopivat varusteet mukaan.

Saavun liikuntapaikalle ja aulassa etsin opasteita, jotka ohjaisivat minua oikeaan paikkaan. Opasteen nuoli näyttää ylöspäin ja edessäni on käytävä sekä portaat, joten valitsen edetä portaita. Portaiden yläpäässä kuitenkin epäröin eikä uusia opasteita ole näkyvillä. Palaan aulaan kysymään apua henkilökunnalta. Nuoli viittasikin jatkamaan eteenpäin. Työntekijä opastaa minut käytävälle, jossa sijaitsee useita pukuhuoneita. Onneksi edes sukupuoli on selkeästi merkitty, huomaan ajattelevani.

Valitsen lähimmän pukuhuoneen ja tavaroilleni sopivan lokerikon. Yritän lukita lokerikkoa, mutta se ei suostu sulkeutumaan. Turhaudun, kunnes vieressäni oleva henkilö kertoo, että lokerikon saa kiinni jollakin kortilla. Ohjeita en kuitenkaan tähän löydä. Ystävällisesti hän opastaa vielä käyttötavan, saan lokerikon lopulta kiinni ja etenen kohti liikuntasalia.

Astun liikuntasaliin ja pohdin hetken mistä löydän tarvittavat välineet, kunnes otan mallia muilta osallistujilta. Ohjaaja (oletettavasti, koska hänellä on mikki päässä) astuu sisään. Muita ohjaajaan tunnistettavia viitteitä ei ole näkyvillä (firman vaatetus tai nimikyltti).

Ohjaaja tervehtii meitä osallistujia ja sanoo ”Jatketaan samalla ohjelmalla vielä tämä viikko” ja jatkaa musiikkilaitteiden käynnistämistä. Herää kysymys: ”Mikä ohjelma?”

Vain hetki ennen tunnin alkua ohjaaja kysyy: ”Onko tunnilla ensikertalaisia”, jolloin nostan käden. Ohjaaja kertoo napakasti tunnin sisällön sekä tarvittavat välineet. Siinä ei paljoa jää aikaa sopivien painojen arvuuttelulle ja sitten mennään.

Tunti tarjoaa vauhdikasta menoa, jossa ei liikaa vaihtoehtoisia liikkeitä tai taukoja tarjota. Huomaan sivusta, että muut pitävät juomataukoja itselleen sopivissa väleissä. Pysyn ohjaajan tahdissa mukana, mutta hieman viiveellä. Muutamia kertoja joudun täysin pysäyttämään oman liikkeen ja tarkkailemaan ohjaajalta mallia siinä onnistumatta. Tunnen hieman turhautumista, sillä mielestäni tunnin piti olla aloittelijoille sopiva. Väistämättä tunnin aikana ajatukseni harhailee pohtimaan ”kuuluisiko minun edes olla täällä”. Tunti päättyy siihen, että ohjaaja kertoo siirtyvänsä välittömästi allasosastolle ohjaamaan seuraavaa tuntia.

Lähden liikuntasalista kohti pukuhuonetta. En muista reittiä enää, eikä opasteita ole näkyvillä. Huomaan hermostuvani siitä, miten voin näin lyhyellä matkalla eksyä. Tunnistan samalla tunnilla olleen henkilön ja seuraan häntä pukuhuoneeseen. Kerään tavarani pukuhuoneesta ja onneksi tarkistan lokeron vielä kertaalleen, sillä lukitukseen tarvittu kortti on edelleen ovessa kiinni. Nappaan sen mukaan ja suuntaan ulko-ovelle. Lähden liikuntapaikasta ajatuksella ”olikohan tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta”. ”

Tarinan henkilö olisi voinut saada tästä mukavan liikuntakokemuksen, jos toimintaa ja ympäristöä olisi muokattu muistiystävällisemmäksi. Vastoinkäymiset ja väärinymmärrykset lisäävät uuden tilanteen kuormittavuutta etenkin silloin, kun haasteita on jo valmiiksi hahmottamisessa tai toiminnanohjauksessa.

Muistiystävällisyys ei ole yksi suuri muutos, ja monella liikuntatoimijalla osallistumista tukevia elementtejä löytyy jo runsaasti. Kehittämisen varaa on kuitenkin hyvä tarkastella aika ajoin. Muistisairauden yksilöllisen etenemisen vuoksi pieniltäkin vaikuttavat asiat voivat olla ratkaisevia toimintakyvyn, osallisuuden ja elämänlaadun kannalta.

Pysähdy pohtimaan voiko toimintaasi osallistua henkilö, jolla on haasteita esimerkiksi toiminnanohjauksessa, hahmottamisessa, vuorovaikutuksessa tai muistitoiminnoissa. 

Väestön ikääntyessä liikuntapaikkojen esteettömyyden merkitys korostuu. (Valtion liikuntaneuvosto, 2025) Esteettömät ja saavutettavat liikkumisolosuhteet ovat osallistumisen kulmakivi ja heikot olosuhteet rajoittavat muistisairaiden osallistumista liikuntaan.

Liikkeelle-hanke (opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama) on yksi Suomi Liikkeelle – ohjelman soveltavan liikunnan osion kehittämishankkeista ja se kannustaa viestinnällisillä toimenpiteillään seuratoimijoita ja liikuntaa toteuttavia tahoja kehittämään toimintaansa mahdollistaen muistisairaiden osallistumisen ja edistämään muistiystävällistä liikuntaa.