Muistisairaus ja musiikki

Musiikki muistisairaan voimavarana

Muistisairaudet koskettavat yhä useampia ihmisiä ja heidän läheisiään. Sairaus etenee yksilöllisesti ja heikentää vähitellen niin muistia ja muita tiedonkäsittelyn osa-alueita kuin tarkkaavaisuutta ja toimintakykyä. Sanallinen ilmaisu voi vaikeutua ja yhteydenpito ympäröivään maailmaan voi tuntua katkeavan. Silti on olemassa kieli, joka voi kantaa silloinkin, kun sanat jo hiipuvat – musiikki.

Tutkimukset osoittavat, että musiikin käsittely aivoissa tapahtuu useilla eri alueilla, joista osa säilyy toimintakykyisenä pitkälle muistisairauden edetessä. Tämä selittää, miksi tutut sävelet voivat herättää muistoja ja tunteita vuosikymmenien takaa. Esimerkiksi nuoruudessa kuunnellut laulut voivat palauttaa mieleen eläviä hetkiä ja tunteita, jotka muuten olisivat saavuttamattomissa.

Musiikin vaikutukset ulottuvat laajalle: se voi kohottaa mielialaa, lievittää ahdistusta, vähentää levottomuutta ja tuoda turvaa. Rytmi ja melodia voivat aktivoida kehon liikettä – moni alkaa keinua, taputtaa tai jopa tanssia musiikin tahdissa. Tällaiset hetket voivat tarjota iloa ja voimaa niin sairastuneelle kuin hänen läheisilleenkin.

Tunne-elämä on alue, jossa musiikki pääsee syvälle. Sanoista riippumatta sävelten välittämät tunteet voivat olla vahvoja ja yhdistäviä. Erityisesti yhdessä laulaminen tai kuorotoiminta tarjoaa mahdollisuuden kokea yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Yhteislaulussa ei ole kyse vain äänistä, vaan jaetusta hetkestä, jossa sairaus ei ole pääosassa.

Musiikin sosiaalinen merkitys onkin merkittävä: se voi olla silta ihmisten välillä silloin, kun muu vuorovaikutus on vaikeaa. Musiikki luo tilan, jossa sairastunut voi olla aktiivinen toimija, ei vain hoidon kohde. Myös läheiset saavat musiikista välineen kohdata muistisairaan uudella tavalla – yhdessä lauletut säkeet voivat palauttaa yhteyden, jota sanat eivät enää kanna.

Kokemukset ovat usein koskettavia. Hoitotyössä on nähty, kuinka passiivinen ja vetäytynyt ihminen alkaa hyräillä tuttua laulua tai liittyy mukaan yhteiseen lauluun. Tällaiset hetket muistuttavat, että vaikka muisti hapertuu, ihmisen ydintä ei voi pyyhkiä pois. Musiikki tuo näkyväksi sen, mikä on säilynyt. Muistisairaus voi viedä sanoja ja arjen taitoja, mutta usein musiikki säilyy mielessä pitkälle sairauden edetessä. Tutut sävelet ja laulut voivat avata muistojen ovia ja herättää tunteita vuosikymmenten takaa – joskus silloinkin, kun muu yhteys ympäristöön on hiipunut.

Mitä muistisairaus tekee aivoille

Musiikin käsittely tapahtuu useilla aivoalueilla, joista osa säilyy toimintakykyisenä pidempään kuin muistiin liittyvät alueet. Siksi laulaminen tai musiikin kuuntelu voi:

• virkistää muistia ja keskittymistä
• kohottaa mielialaa ja vähentää ahdistusta
• lievittää levottomuutta ja parantaa unen laatua

Tunne ja yhteys ihmisten välillä

Musiikki on tunnetta – ja tunteet yhdistävät. Yhteislaulu, muistoihin liittyvät sävelet ja jaetut musiikkihetket voivat tuoda sairastuneen ja läheisen yhteen uudella tavalla. Hetkittäin sairaus väistyy taka-alalle ja ihminen on läsnä tässä ja nyt.

Vaikka musiikki ei paranna muistisairautta, se voi parantaa elämänlaatua ja vuorovaikutusta merkittävästi. Se on edullinen, helposti saavutettava ja turvallinen keino tuoda iloa ja merkitystä arkeen. Siksi sen käyttöä kannattaa rohkaista arjessa, niin kotihoidossa kuin hoivaympäristöissäkin.

Yhteisöllisyyttä ja iloa arkeen

Muistisairaiden kuorot, hoivakotien laulutuokiot ja kotona pidetyt musiikkihetket voivat tuoda iloa ja merkitystä arkeen. Yhdessä laulaminen tarjoaa kuulumisen tunnetta ja hetkiä, jolloin jokainen voi olla osa jotakin suurempaa.

Pieni teko, suuri vaikutus

Musiikki ei paranna muistisairautta, mutta se voi parantaa elämänlaatua merkittävästi. Se on edullinen, helposti toteutettava ja turvallinen tapa lisätä iloa, tukea vuorovaikutusta ja ylläpitää yhteyttä omaan elämänhistoriaan – niin kotona kuin hoivaympäristössäkin.

Musiikki on enemmän kuin viihdettä – se on elämän kieltä, joka säilyy usein viimeiseen asti. Se tarjoaa hetkiä, jolloin muistisairaus ei ole esteenä, vaan taustalla, ja ihminen saa olla läsnä tässä ja nyt, omana itsenään.