Sote-järjestöjen valtionavustuksia on tällä hallituskaudella päätetty leikata yhteensä 140 miljoonaa euroa, mikä on 40 prosenttia avustuksista. Vaikeassakin julkisen talouden tilanteessa summa on suuri, ja leikkauksilla on jo ollut merkittäviä vaikutuksia. Muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen järjestöjen rahoituksen leikkaamisesta käytävä keskustelu ei ole abstrakti budjettikysymys. He miettivät, onko tukea ja apua saatavilla silloin, kun etenevä muistisairaus muuttaa arkea ja luo epävarmuutta tulevaisuuteen.
Kehysriihen alla vastuuministeri on nostanut esiin valtionavustusten mahdolliset lisäleikkaukset. Jos hallitus toteuttaa lisäleikkaukset, vaikutukset voivat olla peruuttamattomia. Monessa järjestössä toimintaa on sopeutettu ja kuluja karsittu, seuraavaksi kyse voi olla toiminnan lopettamisesta. Rahoituksen ennakoitavuus on järjestöille välttämätöntä. Nopeat ja vaikeasti ennustettavat muutokset heikentävät mahdollisuuksia sopeuttaa toimintaa hallitusti ja kehittää sitä pitkäjänteisesti.
Järjestöjen valtionavustuksilla rahoitettava tuki ja apu on suurelta osin ennaltaehkäisevää ja varhaista. Tuki on tiedon löytämistä Muistiliiton verkkosivuilta, soitto tukipuhelimeen, yhteydenotto paikalliseen muistiyhdistykseen, jossa ihminen otetaan vastaan asiantuntevasti ja kiireettä tai osallistuminen muistisairautta tai aivoterveyttä koskevalle asiantuntijaluennolle omalla paikkakunnalla tai verkossa. Tuki on ohjausta ja neuvontaa muistisairausdiagnoosin saamisen jälkeen, läheisen tukemista haastavissa tilanteissa ja muistisairauden mukanaan tuomien vaikeidenkin tunteiden kanssa. Sairastuneille ja läheisille on tarjolla vertaisryhmätoimintaa, toimintakykyä tukevia ryhmiä esimerkiksi liikunnan tai musiikin parissa sekä kaikille kiinnostuneille avointa muistikahvilatoimintaa.
Jo tällä hetkellä muistiyhdistykset viestivät, että yhteydenotot ovat lisääntyneet ja ryhmätoimintaan olisi tulossa enemmän osallistujia kuin voidaan ottaa tai osallistumiskertoja joudutaan rajaamaan. Tiedontarve on valtava ja se näkyy niin Muistiliiton verkkosivuilla kuin somekanavissa. Tämä kehitys tukee jatkumaan, koska muistisairautta sairastavien määrä pitkäikäisyyden lisääntyessä kasvaa. Kun sairastuneita on nyt yli 150 000, vuoteen 2040 mennessä heitä voi olla jo lähes 250 000.
Palvelujärjestelmämme tulee tarvitsemaan kaikki käytössä olevat voimavarat kyetäkseen tulevaisuudessa tukemaan muistisairauteen sairastuneita ja heidän läheisiään. Järjestöjen toimintaedellytysten leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa ja lisää raskaampien palvelujen tarvetta julkisella sektorilla.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat merkittävä osa suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Kuten hyvinvointialueiden johtajien verkoston kannanotossa todetaan, hyvinvointialueilla ei ole sote-järjestöille toiminnallista korvaajaa. Hyvinvointialueilla tunnistetaan, että avustusleikkaukset eivät vähennä yhteiskunnan kustannuksia, vaan lisäävät niitä.
Järjestöjen rooli on tukea arjessa selviytymistä, ehkäistä syrjäytymistä ja yksinäisyyttä ja siten tukea sote-järjestelmän kestävyyttä. Myös Kuntaliiton johto toteaa, ettei kunnilla ei ole mahdollisuutta korvata järjestöjen työtä tai paikata syntyvää vajetta.
Muistisairaus ei poista ihmisen tarvetta osallisuuteen, yhteyteen ja merkityksellisyyteen. Järjestötoiminta tarjoaa mahdollisuuden olla mukana yhteisössä sairauden eri vaiheissa – omana itsenään, ei pelkästään avun kohteena.
Järjestöjen toiminta on osa elinvoimaista ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat vaikuttaa omaan elämäänsä ja olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa esimerkiksi vertaisina, vapaaehtoisina, kokemusasiantuntijoina ja vaikuttajina. Sotejärjestöjen toimintakyky on myös demokratia- ja ihmisarvokysymys. Kenen elämä nähdään tukemisen arvoisena? Kenellä on oikeus tulla kuulluksi? Kun järjestöjen toimintaedellytyksiä heikennetään, kavennetaan samalla niiden ihmisten ääntä, joilla muita vaikutuskanavia on vähän.
Epävakaassa maailmassa ihmisten keskinäistä luottamusta toisiinsa sekä yhteiskunnallisiin instituutioihin tulee vahvistaa, ei heikentää. Suomi on vakaa yhteiskunta, jossa on perinteisesti tunnettu vahvaa luottamusta. Tuoreen selvityksen mukaan luottamus on heikentynyt ja taustatekijöinä ovat mm. päätöksentekoon liittyvät toimijat ja sosiaali- ja terveyspalvelujen nykyinen tila. Järjestöjen toimintamahdollisuuksien kaventaminen lisäleikkauksilla tulee kalliiksi myös yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumisena.
Kirjoittaja
Yhteiskuntasuhteet, vaikuttaminen, yritysyhteistyö
