Elokuun lopussa minuun otti yhteyttä nainen, joka etsi äidilleen paikanninta. Hänen äitinsä liikkui vielä yksin, ja tytär halusi varautua ajoissa. Hän oli lukenut tuotesivuni ja kysyi tarkkoja kysymyksiä: toimiiko sovellus useammassa puhelimessa, tarvitseeko laite SIM-kortin ja kuinka kauan akku kestää. Vastasin ensin väärin ja jouduin korjaamaan vastaustani. Kahden tuotteen kuvaukset olivat menneet sivuillani ristiin, ja rannekkeeksi mainostettu laite ei ollutkaan sitä, mitä sivu lupasi.
Se yhteydenotto oli parasta, mitä minulle on tänä vuonna tapahtunut. Kävin sen jälkeen paikannus- ja turvalaitteeni läpi tuotevalmistajien kanssa ja kirjoitin tiedot uudelleen heidän vastaustensa perusteella. Samalla ymmärsin, että omainen joutuu tekemään laitevalinnan juuri silloin, kun hänellä on vähiten aikaa ja voimia selvittää asioita.
Tässä ovat ne kysymykset, jotka kannattaa esittää ennen paikantimen ostoa.
1. Onko se GPS vai Bluetooth?
Tämä on tärkein kysymys, ja se ratkaisee melkein kaiken. GPS-paikannin tarvitsee oman SIM-kortin ja kertoo sijaintinsa itse, missä tahansa missä puhelinverkko kuuluu. Bluetooth-tagi sen sijaan näkyy kartalla vasta, kun sen ohi kulkee jonkun toisen puhelin. Kaupungissa se toimii yllättävän hyvin, mutta metsätiellä tai yöllä hiljaisella asuinalueella se voi näyttää tunteja vanhaa sijaintia. Jos läheinen saattaa lähteä yksin liikkeelle sinne, missä ei ole ihmisiä, Bluetooth ei riitä. Myyjän pitää osata sanoa yhdellä sanalla, kumpi laite on.
2. Mitä se maksaa kuukaudessa?
GPS-laite tarvitsee liittymän. Edullinen prepaid riittää, mutta SIM-kortin PIN-koodin kysely pitää poistaa ennen kuin kortti laitetaan laitteeseen, muuten laite ei saa yhteyttä verkkoon. Tämä on asia, jonka moni huomaa vasta paketin auettua. Kysy siis suoraan: tarvitseeko laite SIM-kortin, mitä liittymä maksaa ja onko sovelluksessa kuukausimaksua.
3. Kuinka kauan akku kestää, ja kuka lataa sen?
Realistinen vastaus monelle pienelle GPS-paikantimelle on yhdestä kolmeen vuorokautta, riippuen siitä kuinka usein laite paikantaa. Se tarkoittaa, että jonkun pitää laittaa laite lataukseen joka ilta. Jos muistisairas asuu yksin, tämä on koko hankinnan vaikein kohta, ja siihen kannattaa miettiä ratkaisu ennen ostoa, ei sen jälkeen.
4. Pysyykö laite mukana?
Yksi asiakkaani kertoi, että hänen vaimonsa repi rannekkeen toistuvasti öisin pois, ja soljen lukitus aukesi itsestään. Se ei ollut vaimon vika, vaan laitteen muodon. Levoton ihminen ottaa pois sen, mikä tuntuu vieraalta. Silloin avaimenperämalli takin taskussa, kaulanauha paidan alla tai pieni tagi kengän pohjallisessa voi toimia paremmin kuin ranneke.
5. Millä kielellä sovellus on, ja kuka sitä käyttää?
Suurin osa edullisista paikantimista käyttää englanninkielistä sovellusta. Se ei ole este, mutta se pitää tietää etukäteen, ja jonkun perheestä pitää ottaa vastuu sovelluksesta. Kannattaa myös kysyä, tuleeko mukana suomenkielinen ohje ja saako käyttöönottoon apua. Testatkaa laite rauhassa kotona ennen kuin sitä tarvitaan oikeasti.
6. Minne hälytys menee?
Tässä sekoittuu usein kaksi eri asiaa. Hyvinvointialueen turvapuhelinpalvelussa hälytys menee ympärivuorokautiseen päivystykseen, ja siitä peritään yleensä kuukausimaksu. Kaupasta ostettu laite hälyttää yleensä omaisen puhelimeen, eikä siinä ole päivystystä. Kumpikaan ei ole väärä, mutta ne vastaavat eri tarpeeseen. Jos kukaan ei voi vastata yöllä, omaiselle hälyttävä laite ei yksin riitä.
Ja vielä yksi kysymys myyjälle
Kysy, onko myyjä itse testannut laitteen. Jos vastaus on epämääräinen, kysy uudestaan. Minuun yhteyttä ottanut nainen sanoi, että syy ostaa suomalaisesta kaupasta on saada parempaa tietoa, ei halvempaa hintaa.
Paikannin ei poista huolta, mutta oikein valittuna se antaa omaiselle sen, mitä hän eniten kaipaa: tiedon siitä, missä läheinen on. Väärin valittuna se antaa vain uuden huolen. Kysymykset ennen ostoa ovat halvin tapa varmistaa, kumman saa.

