Usein kysyttyjä kysymyksiä muistisairauksista työiässä – tietoa sairastuneelle ja läheisille

Oireiden tunnistaminen voi olla alkuun haastavaa. Alkuvaiheen oireet – kuten keskittymisvaikeudet, muistipulmat ja väsymys – muistuttavat usein työuupumusta, stressiä tai masennusta. Lisäksi runsas päihteiden käyttö voi aiheuttaa samankaltaisia kognitiivisia (tiedonkäsittelyyn liittyviä) häiriöitä. Tämän vuoksi muistisairaus voi jäädä pitkään huomaamatta, ja oikea diagnoosi viivästyy.

On hyvä muistaa, että muistin ongelmat eivät ole välttämättä ensimmäisiä oireita. Ensioireita voivat olla erilaiset persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutokset tai erilaiset kielelliset häiriöt. Mikäli tunnet että tilanteesi on muuttunut aikaisempaan verrattuna, voit lukea ja täyttää Tiedonkäsittely ja muisti työikäisenä -kyselyn ennen ammattilaisen tapaamista.

Täytä tiedonkäsittely ja muisti työikäisenä -lomake (pdf)

Oireiden selvittämiseksi tulee ensin hakeutua joko työterveyshoitajan, lääkärin, muistihoitajan tai muun alan ammattilaisen vastaanotolle. Katso oman hyvinvointialueen verkkosivuilta, miten pääset alkuun oireiden ja tilanteesi selvittämiseksi, mikäli työterveyshuoltoa ei ole. Vastaanotolla kannattaa kertoa ammattilaiselle havaitsemistaan oireista. Ennen tapaamista on hyvä pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:

• Koetko vaikeuksia tehtävien suorittamisessa työssäsi tai vapaalla?
• Millaisia oireet ovat?
• Miten tilanne on muuttunut aiempaan nähden?

Haastattelun pohjana voidaan käyttää erilaisia kyselylomakkeita tai sellaisen voi täyttää jo valmiiksi ennen ammattilaisen tapaamista (katso Tiedonkäsittely ja muisti työikäisenä, pdf). Tämän ja keskustelun avulla päästään selvittämään jatkotoimenpiteitä.

Voi olla myös, ettei henkilö itse huomaa tai tunnista oireitaan. Tällöin puheeksi ottaminen jää läheisten, työtovereiden tai työnantajan vastuulle. Varhain tunnistetut oireet ja niiden taustalta löytyvät syyt voidaan tutkia ja hoitaa paremmin. Jos kyseessä on etenevä muistisairaus, hoidon varhaisesta aloittamisesta on monia hyötyjä.

Työikäisten muistisairauksilla tarkoitetaan lääketieteessä niitä sairauksia, jotka todetaan alle 65-vuotiailla. Nykyisin puhutaan myös nuorella iällä tai varhain alkavasta muistisairaudesta. Jälkimmäinen saatetaan joskus erehdyttävästi ymmärtää, että sairaus on löydetty varhaisessa vaiheessa.

Työikäisten muistisairauksista yleisin on Alzheimerin tauti, kuten iäkkäämmilläkin. Toiseksi yleisin sairausryhmä on otsaohimolohkorappeumat, joiden oirekuvaan ei alussa liity niinkään muistin ongelmia, vaan esimerkiksi persoonallisuuden ja hahmottamisen muutoksia.

Erona ikääntyvien muistisairauksiin on monet erityispiirteet, jotka johtuvat enemmän erilaisista elämäntilanteista, kuin itse sairaudesta. Tällaisia ovat mm. työurien päättymiset, ennenaikaiset sairauseläkkeelle jäämiset, huolet taloudellisesta tilanteesta, lasten ja työssäkäyvän puolison psyykkisestä kuormittumisesta ja jaksamisesta ja työikäisille tarkoitettujen palvelujen riittämättömyydestä ja puuttumisesta. Myös yksin asuvien työikäisenä sairastuneiden tuen järjestäminen kannattaa selvittää omalla hyvinvointialueella.

Työkyvyn heikkeneminen ja työuran loppuminen aiheuttavat merkittävää psyykkistä ja taloudellista kuormaa sairastuneelle ja perheelle. Tarvittava tuki ja hoidon järjestelyt vaativat siis laajaa erityisosaamista ammattilaisilta.

Työikäisenä eli varhain alkavista muistisairauksista toiseksi yleisimpiä ovat otsaohimolohkorappeumat. Ne korostuvat alle 65-vuotailla. Se on yleisnimitys ryhmälle sairauksia, jotka vaurioittavat aivojen otsa- ja ohimolohkojen alueita. Tämän sairausryhmän luokittelu perustuu oirekuvaan.

Oireet painottuvat alussa persoonallisuuden ja käyttäytymisen muutoksiin, sanojen löytämisen ja merkityksen, puheen tuottamisen ja esineiden tunnistamisen vaikeuksiin. Tällaiset oireet ovat tyypillisiä eri muodoissaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä juuri vuorovaikutustilanteissa ja hahmottamisessa, vaikka fyysinen toimintakyky olisi muuten vielä hyvä. Otsaohimolohkorappeumat kuuluvat eteneviin muistisairauksiin, vaikka muistin heikkeneminen ei ole niissä ensisijainen oire.

Kolmanneksi yleisimpänä on Lewyn kappale -tauti. Oireet painottuvat tarkkaavuuden, vireystilan ja tiedonkäsittelyn muutoksiin. Myös liikkumiseen liittyvät muutokset ja näkö- sekä hahmotushäiriöt ovat tyypillisiä. Muistimuutoksia esiintyy sairauden edetessä.

Muita eteneviä muistisairauksia ovat verisuoniperäiset muistisairaudet, Parkinsonin taudin muistisairaus, alkoholin runsaaseen käyttöön liittyvä muistisairaus sekä muutamia harvinaisia ja enemmän perinnöllisiä ovat muun muassa Cadasil-tauti, Huntingtonin tauti ja muita harvinaisia ja perinnöllisiä sairauksia. Myös eri sairauksien yhdistelmiä esiintyy, kuten yleisimmin Alzheimerin tauti ja aivoverenkiertoinen muistisairaus.

Lue lisää eri muistisairauksista.

Neuropsykiatriset oireet riippuvat niiden syystä ja ilmenevät aivojen toiminnan muutosten seurauksena. Oireet vaikuttavat käyttäytymiseen, mielialaan, tunteisiin, motivaatioon, impulssikontrolliin tai sosiaaliseen toimintakykyyn. Muistisairauksien yhteydessä näistä oireista käytetään vielä joskus nimitystä käytösoireet. Nykyisin puhutaan kuitenkin sairauden aiheuttamista muutoksista käyttäytymisessä, tunteissa, mielialassa ja sosiaalisessa toimintakyvyssä.

Muistisairaus vaikeuttaa edetessään omien tarpeiden, tunteiden ja kokemusten ilmaisemista sanallisesti tai totutulla tavalla. Tilanne saattaa aiheuttaa odottamattomia reaktioita. Käyttäytymisen taustalla on usein jokin syy, joka on muulle ympäristölle näkymätön tai tunnistamaton. Kyse voi olla esimerkiksi kivusta, pelosta, ahdistuksesta tai väärinymmärryksestä.

Tilanteita voivat laukaista monenlaiset ymmärtämisvaikeudet ja tunnereaktiot vaihtelevat myös ajan, paikan tai henkilöiden mukaan. Muutokset näkyvät eri tavoin, esimerkiksi lisääntyneenä ärtyneisyytenä, vetäytymisenä, aloitekyvyn heikkenemisenä tai poikkeavana levottomuutena. Usein juuri läheiset havaitsevat nämä muutokset ensimmäisinä. Tieto sairaudesta ja kommunikaation tukemisesta helpottaa kanssakäymistä ja muistisairaan tarpeiden ymmärtämistä.

Lue lisää kommunikoinnin tukemisesta

Dementia ei ole itse sairaus, vaan oire. Sillä tarkoitetaan muistisairauden myöhemmän vaiheen tilaa, jossa tiedonkäsittelyyn ja toimintakykyyn liittyvät taidot ovat jo laaja-alaisesti heikentyneet. Kansainvälisesti termiä kyllä käytetään myös sairaudesta puhuttaessa. Suomessa puhutaan muistisairauksista, joskaan kaikki muistisairaudet eivät ala aina muistin heikentymisenä, vaan ensioireita voi olla muitakin.

Varhain alkavan muistisairauden etenemisnopeus vaihtelee paljon sairauden tyypin ja yksilöllisten tekijöiden mukaan. Etenemiseen ja elinaikaan vaikuttavat mm. mistä diagnoosista on kyse ja missä vaiheessa sairaus on todettu. Vaikutusta on myös monilla taustatekijöillä, jotka saattavat heikentää elinajan ennustetta eri tavoin. Sellaisia ovat esim. sukupuoli, ikä ja muut sairaudet, kuten diabetes sekä miten vahvasta perinnöllisestä alttiudesta on kyse.

On hyvä kuitenkin muistaa, että liikkuminen, terveellinen ruoka ja mielen hyvinvoinnista huolta pitäminen tukevat toimintakykyä ja itsenäistä elämistä mahdollisimman pitkään myös diagnoosin jälkeen. Harrastuksiaan ja kaikkea itselle mieluista tekemistä kannattaa jatkaa niin kauan, kuin tuntuu hyvältä ja siihen on voimavaroja.

Terveystiedot ovat yksityisiä, ja niiden käsittelyä työelämässä säädellään lailla. Työnantajalla on kuitenkin oikeus saada työkykyyn, sairauspoissaoloon ja palkanmaksuun liittyvät tarpeelliset tiedot. Sairausloman aikana työnantajalla on oikeus tietää poissaolon peruste sekä arvio sen kestosta.

Diagnoosi ei automaattisesti tarkoita työnteon päättymistä. Moni jatkaa työssä diagnoosin jälkeen, ja tarvittaessa työtehtäviä tai työaikaa voidaan muokata työntekijän tilanteen, työkyvyn ja työtehtävien mukaan. Työterveyshuolto voi auttaa arvioimaan työkykyä sekä tukemaan työntekijää ja työnantajaa sopivien ratkaisujen löytämisessä.

Jokaisella on omat ajatuksensa ja tapansa toimia sen suhteen, kenelle ja mitä haluaa työpaikalla kertoa. Jos sairaudesta ei kerro, joutuu sitä jatkuvasti salailemaan, mikä voi muodostua raskaammaksi, kuin kertominen. Diagnoosia ei tarvitse kertoa työkavereille, mutta on suositeltavaa, että ainakin yksi luotettava henkilö työpaikalla tietää tilanteestasi. Hän voi tarvittaessa tukea sinua työtehtävissä, auttaa käytännön järjestelyissä tai toimia kuuntelijana. Kun sairaus etenee ja asiat eivät aina suju samalla tavalla kuin ennen, toisen ihmisen tuki ja ymmärrys voivat olla arvokkaita.

Perinnölliset muistisairaudet ovat harvinaisia, suurimmat riskit löytyvät elintavoistamme ja ympäristön vaikutuksista. Tunnettuja tekijöitä löydetään koko ajan lisää uusien tutkimusten kautta, vaikka kaikkia tekijöitä ei vielä tunneta.

Jotkut perinnölliset sairaudet voivat lisätä riskiä, mutta niidenkin hyvä hoitotasapaino on tärkeää. Esim. säännöllinen verenpaine- tai diabeteslääkitys ja hoitotasapainon seuraaminen ovat erityisen merkityksellistä muistisairauksien ehkäisyssä.

Joitakin geneettisiä eli perinnöllisiä tekijöitä tunnetaan ja niitä esiintyy työikäisillä enemmän suhteessa iäkkäiden muistisairauksien syntyyn. Otsa-ohimolohko rappeumat kulkevat usein suvuittain ja lisäksi on muutamia harvinaisempia perinnöllisiä muistisairauksia, kuten CADASIL ja Huntingtonin tauti. Oireet alkavat usein jo ennen 65 vuoden ikää.

Perinnöllisyysneuvontaa annetaan yliopistollisten sairaaloiden yksiköissä ja perinnöllisyyspoliklinikoilla ja siihen tarvitaan aina lääkärin kirjoittama lähete. Saman suvun jäsenet pääsevät yleensä neuvontaan ilman jokaisen erillistä lähetettä. Lääkärin lisäksi perinnöllisyysneuvontaa antavat koulutetut perinnöllisyyshoitajat. Asiasta kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, mitä seikkoja lähetteen saaminen edellyttää.

Ilman lääkärin lähetettä keskustelutukea, opastusta ja tietoa tarjoavat Folkhälsan ja Harvinaiskeskus Norio. Folkhälsanin tukipalvelu on suunnattu ennen kaikkea ruotsinkieliselle väestölle.

Geenitestillä voidaan selvittää, onko henkilöllä kyseiseen sairauteen liittyvä geenimuutos. Joskus riskiä voidaan arvioida jo ennen sairastumista, jos tiedossa on useampi suvussa sairastunut. Geenitestiä ei yleensä suositella oireettomille henkilöille. APOE ε4 -geenimuoto ja muut geneettiset tekijät voivat lisätä sairastumisriskiä, mutta ne eivät kerro varmasti, sairastuuko ihminen vai ei. Moni riskigeenin kantaja ei koskaan sairastu, ja toisaalta sairaus voi kehittyä myös ilman tunnettua geneettistä riskitekijää.

Tällä hetkellä muistisairautta ei voida täysin ehkäistä eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Tieto geneettisestä riskistä voi aiheuttaa tarpeetonta huolta ja epävarmuutta sekä vaikuttaa elämänlaatuun, kun mielessä on jatkuvasti ajatus sairastumiseen liittyen. Siksi mahdolliseen geenitestaukseen liittyviä hyötyjä ja haittoja on hyvä pohtia huolellisesti yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Varmista, että hoitotahosi on tehnyt sinulle kuntoutus-, hoito- tai palvelusuunnitelman. Suunnitelmien nimet vaihtelevat eri hyvinvointialueiden kesken. Tärkeintä on kuitenkin, että saat tietoa toimintakykysi ylläpitämiseen ja tukea sairauden kanssa elämiseen.

Kela järjestää muistisairaan työikäisen kuntoutusta alle 68-vuotiaille työikäisille. Sinne kannattaa hakeutua mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen. Se auttaa sairauteen sopeutumisessa ja vahvistaa elämänhallintaa sekä tarjoaa mahdollisuuden vertaistukeen.

Kelasta voi hakea myös harkinnanvaraista kuntoutusta sairauden tai vamman tuomaan uuteen tilanteeseen, joka heikentää arjessa toimimista. Joitakin harkinnanvaraisia kuntoutuksen palveluja voidaan myöntää myös vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena.

Lue lisää kuntoutuksesta Kelan verkkosivuilta.

Diagnoosi saadaan tavallisimmin erikoissairaanhoidon piirissä, jossa lääkärin työparina on muistihoitaja. Ensimmäisessä vaiheessa tietoa ja infoa saadaan hoitavalta yksiköltä. Eri hyvinvointialueet järjestävät myös ensitietopäiviä joko neurologian- tai muistipoliklinikan toimesta tai yhteistyössä alueen Muistiyhdistysten tai Muistiluotsi asiantuntija – ja tukikeskusten kanssa. Näistä ja muista asioista voi tiedustella Muistiliitto- Muistineuvo – puhelimesta. Lisäksi tietoa voi hakea alan kirjallisuudesta ja hyvinvointialueiden- ja Muistiliiton verkkosivuilta.

Oman vanhemman sairastuminen herättää monenlaisia tunteita. Tiedon saamiseen ja omien tunteiden purkamiseen ja käsittelyyn on hyvä saada joskus ulkopuolista apua. On tärkeää, että voi jutella tilanteesta jonkun kanssa.

Kouluissa ja oppilaitoksissa on tarjolla kouluterveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin apua. Myös opettajalle kannattaa joskus kertoa tilanteesta, joka saattaa vaikuttaa omaan jaksamiseen ja opiskeluun. Kannattaa myös kysyä omalta hyvinvointialueelta nuorten palveluista.

Nuorten auttavia puhelimia ja chat-palveluja on saatavilla. On hyvä kuitenkin aina varmistaa, että taustalla ovat ammattilaiset, jotka neuvoja antavat tai vertaistuki toiselta samassa tilanteessa olleelta. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelin numerossa 116 111 päivystää maksutta koko maassa vuoden jokaisena päivänä, myös pyhäpäivinä. Palvelun kohderyhmää ovat kaikki alle 25-vuotiaat lapset ja nuoret. Yhteydenottoihin vastaavat koulutetut, aikuiset päivystäjät. Päivystäjillä on tukenaan sosiaali- tai terveysalan ammattilainen, jolle yhteydenotto voidaan tarvittaessa siirtää. Yhteyttä voi ottaa täysin nimettömästi. Voit saada tukea myös muista maksuttomista ja luotettavista paikoista sekä Sekasin-chatkanavalta.

Etenevän muistisairauden kanssa on mahdollista jatkaa työssä, joskin selvittäminen pitää sisällään monien asioiden yhteensovittamista. On hyvä pohtia sairauden tilanne ja luonne, oma jaksaminen ja työn sisältö. Niin kauan kuin työn tekeminen on mielekästä ja merkityksellistä ja omat voimavarat tuntuvat riittäviltä, voi jatkamisesta käydä keskustelua työterveyshuollon ja työnantajan kanssa mm. siitä, miten työssä voidaan huomioida kognitiiviset rajoitteet ja muistisairauden eteneminen.

Pelkkä diagnoosi ei vielä määrittele työn lopettamisen tarvetta. Toisaalta työtehtävät voivat olla erityisen vaativia tai oireet moninaisia esimerkiksi turvallisuuden näkökulmasta, jolloin eläkeratkaisu voi olla ajankohtainen vaihtoehto.

Muistisairaudet etenevät yksilöllisesti ja tilannetta voidaan tukea myös työkykyä tukevilla toimenpiteillä, mm. muokkaamalla työtehtäviä tai keventämällä työssäoloaikaa.

Sairaus käynnistää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Se muuttaa myös tulevaisuuden suunnitelmia, ainakin jossain vaiheessa. Jokaisella on oikeus saada tukea, kun sitä kokee tarvitsevansa. Tukeen ovat oikeutettuja myös läheiset ja koko perhe.

Elämä kannattaa muokata sellaiseksi, että se näyttää ja tuntuu omalta. Sairaus ei heti vaadi suuria muutoksia elämään. Työkokemus, ammattitaito, työkyky ja elämänhallinta eivät katoa hetkessä, vaan voivat säilyä pitkäänkin sairaudesta huolimatta. Yksin ei tarvitse jäädä ja jokainen voi joskus tarvita tukea, neuvoja ja juttuseuraa. Tukipalveluja on tarjolla ja niitä järjestävät monet tahot. Oman alueen ja hoitoyksikön muistihoitaja, -koordinaattori tai -palveluohjaaja tekee yksilöllisen tukitoimien suunnitelman muistisairaan ja hänen läheisensä kanssa.

Erilaisiin ensivaiheen tukiin sisältyy muun muassa ensitietoillat, joissa käydään läpi sairastumiseen liittyviä asioita ja tukipalveluja. Myös Kelan työikäisenä muistisairauteen sairastuneiden kurssit sisältävät tietoa tuista ja sairauden kanssa elämisestä. Sekä Kelan kursseille että muistiyhdistysten vertaistukiryhmiin kannattaa hakeutua pian sairastumisen jälkeen. Siellä on samassa tilanteessa olevia ja erilaisten kokemusten ja tiedon jakaminen tukee elämää muistisairauden kanssa.

Työuran loppuminen tulee vääjäämättä jossain vaiheessa, silloin käynnistyvät omasta elämäntilanteesta ja tarpeista käsin mm. eläkehakemusten teko, kuntoutuskurssien haku, toimeentulo- ja asumistuki, liikkumispalvelut jne. Lue näistä lisää Muistiliitto- Työelämässä jatkaminen -sivulta.

Sairauden edetessä eteen tulevat myös monet muut palvelut, jotka riippuvat millaista tukea tarvitset. On hyvä myös tutustua oikeudellisen ennakoinnin asiakirjoihin, jotka tulee laatia varhaisessa vaiheessa sairautta, vielä kun on mahdollista pohtia ja päättää asioita itse.

Muistisairaus vaikuttaa edetessään myös ajokykyyn, ja siksi lääkäri arvioi säännöllisesti ajamisen turvallisuuden. Pelkkä muistisairausdiagnoosi ei ole peruste autoilun lopettamiselle, paitsi ammattikuljettajille.

Joskus sairastuneen on itse vaikea tunnistaa ajokyvyn muutoksia, joten läheisten ja lääkärin näkemykset ovat erityisen tärkeitä. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä ajokyvyn arviointiin. Lääkärin velvollisuus on myös ilmoittaa poliisille, mikäli terveydentilassa on tapahtunut heikentymistä, eikä autolla ajaminen ole enää turvallista.

On hyvä myös itse muistaa, että muistisairaus on etenevä sairaus, joka vaikuttaa toimintakykyyn ja erityisesti havainnointiin sekä reaktiokykyyn. Siksi vahinkoa voi aiheuttaa ei vain itselle, vaan muillekin. Ajokorttia varten tarvittavat lääkärinlausunnot on hankittava pääsääntöisesti yksityisiltä lääkäriasemilta.

Lue lisää aiheesta.

Työikäisenä muistisairauteen sairastuminen katkaisee työuran ja asettaa tulevaisuuden suunnitelmat uuteen järjestykseen. Etenevää muistisairautta voi olla vaikea hyväksyä tai tilanteeseen ei pysty tai halua sopeutua. Monenlaisista asioista joutuu ehkä luopumaan, mutta tilalle voi tulla asioita, joihin on nyt enemmän aikaa ja joita on kenties haaveillutkin toteuttaa. Uuden elämäntilanteen totuttelemiseen ei ole yhtä tietä tai mallia.

Katsetta kannattaa kuitenkin kääntää tulevaisuuteen tekemällä itselle merkityksellisiä asioista ja pohtia ennemmin, mitä voi vielä tehdä. Omaan asenteeseen ja tunteisiin voi vaikuttaa ja hakea tarvittaessa apua. Yksin ei tarvitse jäädä. Keinoja ja tukea tunteiden käsittelyyn löytyy esim. Mieli ry:n sivuilta. Vertaistukea löytyy myös Tukinet.net keskustelupalstalta tai erilaisilta somekanavilta, joita on perustettu eri sairauksien ja teemojen ympärille.

”Ei sinulla voi olla muistisairautta, kun olet vasta noin nuori!” on lause, jonka moni työikäisenä muistisairauteen sairastunut kuulee. Kommentti ei useimmiten johdu pahantahtoisuudesta, vaan siitä, että monet yhdistävät muistisairaudet virheellisesti vain iäkkäisiin ihmisiin.

Ystävien voi olla vaikea ymmärtää sairautta, jota ei näy ulospäin. Tiedon omaksuminen saattaa viedä aikaa tai ystävät haluavat antaa tilaa sinulle ja läheisillesi käsitellä tapahtunutta. Tämä voi tuntua hylkäämiseltä ja joskus näin tapahtuukin. Siksi avoin keskustelu voi auttaa.

Voi kertoa omin sanoin, miten sairaus vaikuttaa arkeen, muistiin, jaksamiseen tai esimerkiksi keskittymiskykyyn. Joskus läheisille voi olla helpompaa tutustua sairauteen kirjallisen materiaalin, verkkosivujen tai vertaistukikokemusten kautta. Ystävää voi pyytää mukaan tapahtumiin tai ehkä vastaanottokäynnille, jos se tuntuu luontevalta.

On hyvä muistaa, ettei ole velvollisuutta tai tarvetta jatkuvasti todistella sairautta. Jos joku vähättelee kokemusta tai kyseenalaistaa, se tuntuu aina loukkaavalta. Tällöin kannattaa hakeutua niiden ihmisten seuraan, jotka kuuntelevat, uskovat ja tukevat sinua.

Ystävyyssuhteet voivat muuttua sairauden myötä. Osa ihmisistä saattaa kuitenkin vetäytyä, koska ei tiedä, miten suhtautua tilanteeseen. Kyvyttömyys kohdata sairastunutta tai menettämisen pelko saa joskus ystävät ja läheiset myös kaikkoamaan. Ei tiedä mitä sanoisi tai miten kohtaisi.

Toiset taas voivat yllättää myönteisesti ja tarjota arvokasta tukea. Muista, ettet ole yksin kokemustesi kanssa. Moni muistisairauteen sairastunut kohtaa samanlaisia tilanteita, ja vertaistuesta voi saada ymmärrystä, vinkkejä ja voimaa arkeen.