Muisti on arjen huomaamaton tukipilari. Se kuljettaa meidät kotiin, auttaa muistamaan sovitut asiat ja pitää koossa sen, keitä olemme olleet toisillemme. Kun muisti alkaa haurastua, muutos ei useinkaan ole raju tai äkillinen. Se tapahtuu hiljaa, vähitellen, niin että läheisetkin huomaavat vasta liian myöhään, että jokin on ollut pahasti vialla jo pitkään.
Kuten monia suomalaisia, myös minun perhepiiriäni koskettavat muistisairaudet. Isäni sisar, täti Briitta eli elämäänsä itsellisenä naisena toisella paikkakunnalla. Muistisairaus ehti edetä pitkälle ennen kuin me sukulaiset ymmärsimme, miten vakavaksi tilanne oli kehittynyt. Nyt hän asuu hoitokodissa, ja me veljentyttäret käymme hänen luonaan säännöllisesti. Emme tiedä, tunnistaako hän meitä enää, koska kyky puhua on aika lailla mennyt. Kirkkaimpina hetkinä silmissä saattaa välähtää hetkellisesti tädin tuttu pilke. Silti kohtaamiset ovat täynnä merkitystä. Hoidamme hänen kasvonsa, lakkaamme kynnet, laitamme hiukset ja lopuksi huulipunaa. Kun Briitta katsoo peiliin, hänen kasvoilleen leviää tyytyväinen hymy. Se hetki kertoo, että jokin yhteys säilyy, vaikka sanat katoavat.
Muistisairaudet koskettavat yhä useampia suomalaisia väestön ikääntyessä. Kyse ei ole vain lääketieteellisestä ongelmasta, vaan kokonaisesta elämänpiiristä: arjesta, yksinäisyydestä, liikkumisesta, ravinnosta ja mielen hyvinvoinnista. Juuri siksi ennaltaehkäisy ja varhainen tunnistaminen ovat ratkaisevia. Seniorineuvolatoiminta on tästä erinomainen esimerkki. Se mahdollistaa ikääntyvän ihmisen kohtaamisen ajoissa ja kokonaisvaltaisesti. FINGER-tutkimus on osoittanut, että terveellisillä elintavoilla voidaan tukea muistia ja ajattelua. Tuki ei kuitenkaan synny itsestään vaan vaatii rakenteita.
Olisi välttämätöntä saada seniorineuvolatoiminnalle kansallinen, yhtenäinen toimintamalli, kuten lastenneuvoloilla on ollut jo vuosikymmeniä. Ennaltaehkäisy on inhimillistä, mutta myös taloudellisesti järkevää. Lyhytnäköiset säästöt kostautuvat raskaampina hoidon tarpeina myöhemmin.
Kun muistisairaus etenee, se ei kosketa vain sairastunutta. Läheiset kantavat huolta, ottavat vastuuta ja joustavat omasta jaksamisestaan. Rakkaus kantaa pitkälle, mutta ei loputtomiin. Muistisairaan hyvä hoito on aina myös omaisten tukemista, se on kuulluksi tulemista ja konkreettista apua.
Muistisairaudet pakottavat meidät kysymään, millaista vanhuutta pidämme arvokkaana. Briitta-tädin hymy peilissä muistuttaa, että ihmisarvo ei katoa sairauden myötä. Sen puolustaminen vaatii ennakointia, rohkeita päätöksiä ja inhimillistä katsetta ajoissa, ei vasta silloin kun on jo liian myöhäistä.
Hanna-Leena Mattila
Kansanedustaja
Muistiliiton liittohallituksen II varapuheenjohtaja
Tilaa Muisti-lehti
Haluatko elämänmakuista luettavaa suoraan postilaatikkoosi? Liity jäseneksi muistiyhdistykseen, saat Muisti-lehden ja paljon muita etuja. Myös pelkkä lehden tilaus on mahdollinen.
