Itsemääräämisoikeus
Itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on oikeus päättää omista asioistaan niin kauan kuin hän siihen kykenee ja pystyy ymmärtämään päätöstensä merkityksen ja seuraukset.
Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Muita tärkeitä perusoikeuksia ovat esimerkiksi yksityiselämän suoja ja liikkumisvapaus. Myös monet kansainväliset sopimukset edellyttävät esimerkiksi henkilökohtaisen vapauden kunnioittamista. Monet perusoikeuksista toteutuvat juuri itsemääräämisoikeuden kautta.
Itsemääräämisoikeutta on tärkeä kunnioittaa myös muistisairaan elämässä. Muistisairaus ei automaattisesti poista hetkessä itsemääräämisoikeutta hetkessä. Muistisairas ihminen kykenee yleensä melko pitkään tekemään pätevällä tavalla itseään tai omaisuuttaan koskevia päätöksiä.
Muistisairaan ihmisen muistin ja muun toimintakyvyn heikentyminen johtaa kuitenkin väistämättä jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa hän ei enää kykene itsenäisesti tekemään päätöksiä asioistaan. Näissäkin tilanteissa hänen itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioittaa, jos hän on ennakolta, ollessaan vielä päätöksentekokykyinen, ilmaissut tahtonsa kysymyksessä olevasta asiasta.
Itsemääräämisoikeuden yhteydessä puhutaan usein suojaamisen periaatetta. Sillä tarkoitetaan oikeutta saada suojaa paitsi ulkopuolisen taholta tulevia, myös hänen itsensä aiheuttamia oikeudenloukkauksia vastaan. Suojaamisperiaate voi toteutua esimerkiksi holhoustoimilain mukaisen edunvalvojan määräämisellä tai oikeustoimen julistamisella pätemättömäksi oikeustoimilain mukaisesti.
Itsemääräämisoikeus sosiaalipalveluissa ja terveydenhoidossa
Itsemääräämisoikeus on johtava periaate myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Asiakasta ja potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.
Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa sosiaalipalvelujensa suunnitteluun ja toteutukseen sekä muihin sosiaalihuoltoon liittyviin toimenpiteisiin. Kaikissa asiakasta koskevissa päätöksissä on huomioitava ensisijaisesti asiakkaan etu. Jos asiakas ei sairauden tai muun syyn vuoksi pysty osallistumaan ja vaikuttamaan palveluidensa suunnitteluun tai ymmärtämään päätösten vaikutuksia, hänen tahtoansa on selvitettävä yhteistyössä laillisen edustajan, omaisen tai läheisen henkilön kanssa. Näille tahoille ei siis siirry itsenäistä päätösoikeutta, vaan tarkoitus on selvittää asiakkaan tahtoa henkilöiden kanssa, jotka tuntevat asiakkaan.
Terveydenhuollon potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy hoidosta, häntä hoidetaan mahdollisuuksien mukaan muulla hyväksyttävällä tavalla.
Jos potilas ei enää kykene päättämään hoidostaan kuullaan hänen laillista edustajaansa, lähiomaistaan tai muuta läheistään. Tavoitteena on selvittää, mikä hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tätä ei saada selville, hoito toteutetaan potilaan edun mukaisesti. Näissä tilanteissa tarvitaan potilaan edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen suostumus, joka perustuu potilaan aiemmin ilmaisemaan tahtoon tai hänen etuunsa. Jos suostumusta ei anneta, pyritään löytämään muu hyväksyttävä hoitotapa. Eriävissä mielipiteissä noudatetaan potilaan etua.
Hoitotahto
Hoitotahdolla tarkoitetaan potilaan etukäteen ilmaisemaa tahtoa hoidostaan siinä tilanteessa, kun hän ei kykene enää itse ilmaisemaan tahtoaan. Henkilön tekemää hoitotahtoa on terveydenhuollossa noudatettava.
Toisinaan hoitotahtoon on kirjattu myös hoivaan liittyviä toiveita, jotka olisi hyvä olla tiedossa hoivapalveluita saadessa. Toiveet voivat liittyä esimerkiksi mieluisiin harrastuksiin tai lempiruokiin.
Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen
Tällä hetkellä Suomessa ei ole valitettavasti voimassa olevaa lainsäädäntöä, jossa säädettäisiin itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta ikääntyneiden palveluissa. Rajoitustoimia koskevaa sääntelyä on vain kehitysvammaisten erityishuoltolaissa, mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa ja tartuntatautilaissa. Perusoikeuksien rajoittamisesta tulisi aina säätää laissa. Tällä hetkellä laillisuusvalvojien, kuten eduskunnan oikeusasiamiehen, ja perustuslakivaliokunnan ratkaisut ovat merkittäviä käytännön linjausten kannalta.
Oikeudellinen toimintakyky
Oikeudellinen toimintakyky tarkoittaa ihmisen kykyä ymmärtää oikeudellinen asia ja merkitys. Oikeustoimikelpoinen ihminen voi tehdä sitovan oikeustoimen. Niitä ovat esimerkiksi lainan antaminen, lahjoittaminen tai edunvalvontavaltuutuksen tekeminen.
Oikeustoimikelpoisuus edellyttää 18 vuoden ikää. Henkilö ei menetä oikeustoimikelpoisuuttaan, kun hänelle vahvistetaan edunvalvontavaltuutettu tai määrätään edunvalvoja.
Oikeustoimikelpoisuutta arvioidaan aina erikseen jokaisen oikeustoimen kohdalla ja suhteessa kyseiseen asiaan. Helpompia oikeustoimia voidaan yleensä tehdä pidempään kuin esimerkiksi monimutkaisia varallisuusjärjestelyjä.