Pirkko Mustonen istuu nojatuolissa.
Artikkeli julkaistu Muisti-lehdessä: 3/24

Onneksi on joku, joka ymmärtää 

Kun muistisairautta sairastavan läheiset kertovat huoliaan ja kokemuksiaan, Pirkko Mustonen kuuntelee. Omakohtaisen kokemuksensa kautta hän tietää, mistä Vertaislinjalle soittavat puhuvat.

Vertaislinja, hyvää iltaa, miten voin auttaa? Näin Vantaalla asuva Pirkko Mustonen, 87, on vastannut puhelimeen muutamana iltana kuukaudessa jo 16 vuoden ajan. Pirkko toimii vapaaehtoisena päivystäjänä Muistiliiton Vertaislinjalla ja vastaa muistisairaiden omaishoitajien ja läheisten puheluihin.

– Suurin osa soittajista on sairastuneiden aikuisia lapsia tai puolisoita. Puhelun aiheena on usein huoli muistisairaasta omaisesta. Läheiset kysyvät, miten suostutella muistioireista kärsivä tutkimuksiin. Tai miten toimia, kun sairastava ei huoli kotiapua tai ei suostu ottamaan lääkkeitään. Sisarusten kesken saattaa myös olla erimielisyyttä siitä, kuuluuko vanhempi jo hoivakotiin vai ei.

Monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa mukana ollut Pirkko päätyi aikoinaan mukaan Vertaislinjalle Muisti-lehdessä näkemänsä ilmoituksen kautta. Siinä haettiin vapaaehtoisia vastaajiksi neljä vuotta aiemmin perustettuun tukipuhelimeen. Kolme henkilöä lähti silloin mukaan. Tällä hetkellä Vertaislinja-tukipuhelimeen vastaa 13 vapaaehtoista eri puolilta Suomea.

Vertaislinjan päivystäjät vastaavat puheluihin kotoaan. Kun Pirkolla on päivystysvuoro, hän saattaa ensin keittää kupin kahvia ja sitten istua leelian lepotuoliksi kutsumaansa nojatuoliin odottelemaan ensimmäistä puhelua. Vuoro kestää kolme tuntia ja sen aikana tulee keskimäärin 4–5 puhelua.

– Ehkä kahdesti 16 vuoden aikana on käynyt niin, ettei tule yhtäkään puhelua. Olen ollut vuorossa myös kerran jouluaattona ja kahdesti juhannuksena. Silloinkin puheluita tulee.

– Nykyään Vertaislinjalle soittavilla on paljon tietoa muistisairauksista verrattuna 16 vuoden takaiseen tilanteeseen. Läheiset elivät muistisairaan kanssa hyvinkin vaikeissa tilanteissa. Omaishoitajien jaksamista ei juuri mietitty.

 

Erityisesti soittajat kiittävät siitä, että Vertaislinjalla puhelimeen vastaavat henkilöt, jotka tietävät, mistä huolissaan oleva läheinen puhuu.

Vertaislinjalla jaetaan huolia ja kokemuksia

Vertaislinjalle saattaa soittaa itkuinen muistisairaan läheinen, mutta puhelun loppupuolella itku on yleensä tyyntynyt ja soittaja helpottunut. Siitä Pirkolle tulee hyvä mieli.

– On tärkeää saada jaettua jonkun kanssa mielen päällä olevia asioita. Usein soittajat sanovat, että hyvä, että tällaista työtä tehdään. Heillä ei välttämättä ole lähellään ihmisiä, joiden kanssa voisivat muistisairauteen liittyvistä asioista puhua.

– Ei ole aina helppoa myöntää edes lähipiirille, että elämä on muuttunut muistisairauden myötä. Erityisesti soittajat kiittävät siitä, että Vertaislinjalla puhelimeen vastaavat henkilöt, jotka tietävät, mistä huolissaan oleva läheinen puhuu.

Vertaislinja-tukipuhelimeen vastaa aina kokenut ja koulutettu omaishoitajana toiminut henkilö. Usein soittajat kysyvät Pirkolta, oliko hänellä itsellään vastaavia tilanteita muistisairaan läheisen kanssa ja miten hän ne ratkaisi. Pirkko toimi vuosia avopuolisonsa Paulin omaishoitajana.

– Eräänä syksyisenä päivänä kävelyllä ollessamme Pauli kysyi, miksi nyt liputetaan. Vastasin, että on Aleksis Kiven päivä. Hetken kuluttua hän kysyi samaa asiaa uudelleen ja taas uudelleen. Silloin tiesin, että jotain oli pielessä. Pauli sai Alzheimer-diagnoosin päälle kuusikymppisenä.

Lopulta Pauli ei enää pärjännyt yksin kotona. Pirkko joutui ottamaan hänet mukaan mennessään itse vaikkapa hammaslääkäriin.

Kerran Pauli katosi ja oli yönkin kateissa. Häntä etsittiin helikopterin avulla. Valpas autoilija kiinnitti huomiota metsän reunassa seisovaan mieheen, joka oli samassa paikassa vielä tunnin päästä, kun hän ajoi toiseen suuntaan. Autoilija ilmoitti hätäkeskukseen ja poliisi toi Paulin kotiin. Pauli oli hukannut reissussa takkinsa ja pyöränsä.

Pauli pääsi mukaan päivätoimintaan, jonne hänet haettiin kotoa kerran viikossa. Silloin Pirkko sai hoitaa omia asioitaan. Pirkko kävi myös muistisairaiden läheisten vertaisryhmässä.

– Samassa tilanteessa olevilta sain tukea ja lohtua. Sitä samaa haluan itsekin tarjota Vertaislinjalle soittaville.

Sittemmin seurasi ajanjakso, jota Pirkko kuvailee romahdukseksi. Sen seurauksena Pauli pääsi hoivakotiin.

– Kävin katsomassa Paulia hoitokodissa lähes joka päivä. Ei hän minua varmaan enää viimeisen vuoden aikana tunnistanut. Hoitajat sanoivat, että kyllä hän äänesi tunnistaa.

Pauli menehtyi 72-vuotiaana vuonna 2006, sairastettuaan Alzheimerin tautia kahdeksan vuotta

Pirkko Mustonen ulkoilee.
Pirkko viettää aktiivista arkea, mutta viihtyy myös kotitalon pihapiirissä.

Aktiivista arkea

Pirkko sanoo elämänsä olleen rikasta. Siihen on mahtunut paljon, kuten jatkosodan aikana äidin kanssa pommisuojassa vietetyt hetket. Hän muistaa silloin pidelleensä käsiään lampaanvillaisen muhvin sisällä. Tuo muhvi on edelleen tallessa.

– Jäin leskeksi 46-vuotiaana, kun lasteni isä menehtyi syöpään. Myöhemmin menetin myös poikani ja Paulin. Elämä ei ole aina helppoa kenellekään. Yritän kuitenkin löytää iloa pienistä asioista. Sanoin juuri kylässä käyneelle ikäänsä murehtivalle ystävälleni, että älä nyt heittäydy vanhaksi, sinähän täytät vasta 80 vuotta.

Vertaislinjalle soittaviakin Pirkko yrittää raskaista tilanteista huolimatta kannustaa etsimään pieniäkin ilon aiheita ja olemaan murehtimatta asioita liikaa etukäteen. Usein puhelun lopuksi Pirkko muistuttaa heitä myös pitämään huolta itsestään. Se saattaa toisesta huolehtiessa unohtua.

Pirkon oman virkeyden salaisuus on aktiivinen arki.  Lenkkeilen päivittäin, käyn jumpassa, kulttuuritapahtumissa ja Myyrmäen eläkkeensaajien retkillä. Parhaillaan suunnittelen käyntiä Lammassaareen, josta on paljon nuoruusmuistoja. Erityisen iloinen olen ystävistäni. Pitkäaikaisimpien ystävieni kanssa olemme kulkeneet yhtä matkaa jo 80 vuotta. Aikoinaan menimme yhdessä helsinkiläisen Aleksis Kiven koulun ensimmäiselle luokalle.  Iloa Pirkolle tuottavat myös tytär ja kolme lastenlasta. Hän tapaa edelleen myös Paulin tytärtä.

– Kun tapaamme, käymme Paulin haudalla. Joulun alla juomme yhdessä joulukahvit.

Kapulanvaihto

Tänä vuonna, kun Vertaislinja-tukipuhelin saavuttaa kunnioitettavan 20 vuoden iän, Pirkko päättää oman vapaaehtoisuransa ja luovuttaa luurinsa seuraavalle.

– Onhan siinä varmasti totuttelemista, kun puhelin ei enää soi entiseen tapaan. Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että täytyy alkaa myös luopua asioista. Koen, että olen tehnyt hyvän työn ja auttanut vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä. Jatkan kuitenkin vapaaehtoistoimintaa, sitä kun voi tehdä niin monella tavalla. Käyn tervehtimässä ystäviäni, jotka eivät pääse enää niin hyvin liikkumaan. Erästä ystävääni autan onnittelu- ja joulukorttien kirjoittamisessa.

– Jos joku harkitsee vapaaehtoiseksi lähtemistä, suosittelen sitä ehdottomasti. Olen saanut itsellekin niin paljon hyvää mieltä. Päivääkään en ole katunut, että lähdin mukaan Vertaislinjalle.

Kiitämme Pirkkoa arvokkaasta vapaaehtoistyöstä Vertaislinja-tukipuhelinpäivystäjänä ja toivotamme leppoisia eläkepäiviä!

Teksti: Jonna Rytinki
Kuvat: Kaisu Kaplin

Muistiliiton Vertaislinja 20 vuotta

  • Vertaislinja-tukipuhelin tarjoaa keskusteluapua ja kuuntelevan korvan omaishoitajan arjen tilanteisiin ma–la klo 17–20 maksuttomassa numerossa 0800 9 6000.
  • Vertaislinja palvelee myös juhlapyhinä, elleivät ne satu osumaan sunnuntaipäiviin.
  • Puheluihin vastaavat kokeneet ja koulutetut entiset muistisairaiden omaishoitajat ja läheiset.
  • Vertaislinjavastaajat saavat työhön perehdytyksen ja tuekseen oman tukihenkilön.
  • Vertaislinjavastaajat saavat toimintaan työnohjausta ja koulutusta.
  • Vertaislinjavastaajat saavat käyttöönsä puhelimen ja työskentelevät kotoa käsin.
  • Vertaislinjalla vastataan vuosittain noin 1000 puheluun.
  • Lisätiedot: Mailis Heiskanen, neuvontakoordinaattori, puh. 050 571 3551, mailis.heiskanen@muistiliitto.fi