Muistiystävällinen ympäristö

Muistisairaus voi jo alkuvaiheessa vaikeuttaa liikkumista kodin ulkopuolella. Sairauden oireet liittyvät esimerkiksi kykyyn ymmärtää aistien välittämää tietoa sekä kognitiiviseen toimintakykyyn, kuten muistamiseen, kommunikointiin ja loogiseen ajatteluun.

Sairaus voi tuoda mukanaan myös vaikeuksia tunnistaa paikkoja tai muistaa, minne on menossa. Keskittyminen sekä tilan, ajan ja esineiden hahmottaminen voivat hankaloitua.

Muistiystävällinen koti

Tuttu ympäristö tukee toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä, ja rutiinien varassa voi olla helppo ja hyvä toimia sairauden edetessäkin. Ympäristön muutokset saattavat sekoittaa, vähentää omatoimisuutta ja aktiivisuutta sekä lisätä turvattomuuden tunnetta. Siksi myös hoito ja kuntoutus tulisi järjestää kotiin ja kotona asumista tukevaksi niin pitkään kuin mahdollista.

Muistisairauteen sairastuneen ihmisen kanssa on hyvä keskustella, mikä asumisessa on tärkeää ja millainen kodin tulisi olla, jotta se tuntuisi turvalliselta ja kodikkaalta. Onko maton reunat tai kynnykset aiheuttaneet kompastumisriskiä? Onko liesi unohtunut päälle ja kattila palanut pohjaan? Onko asunnossa riittävä valaistus ja onko muistisairaus vaikuttanut kykyyn hahmottaa ympäristöä?

Kodin merkitys on neljää seinää suurempi. Koti on paitsi asumispaikka, myös turvallisuuden, muistojen ja menneisyyden, identiteetin ja hyvän olon tyyssija. Sellaisena se tulisi säilyttää myös muistisairaalle ihmiselle. Kodissa saa olla oma itsensä, rentoutua ja toimia kuten itse tahtoo ja pystyy – vaikka sitten aiempaa hitaammin tai heikommin.

Suurin osa tapaturmista kuitenkin sattuu kotona. Muistisairas ihminen viettää usein paljon aikaa kotona, joten tutut nurkat kannattaa järjestää turvallisiksi ja turvallisuuden tunnetta tukeviksi. Kodin muutostyöt auttavat myös läheistä huolehtimaan sairastuneesta turvallisesti. Vinkkejä kodin turvallisuuden parantamiseen ja tapaturmien ehkäisyyn voit lukea asumisen turvallisuus -sivulta.

On tärkeää, että muistisairaudesta huolimatta sairastunut voi tehdä paljon asioita itse, joko itsenäisesti tai autettuna. Selkeä, hahmottamista tukeva ja tutulta tuntuva ympäristö kannustaa toimimaan ja tekemään, mikä antaa tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja ylläpitää toimintakykyä. Tottumusten mukainen ja omin käsin tekeminen on parasta mahdollista kuntoutusta.

Kodin muutostöitä suunnitellessa ja toteuttaessa tulee aina mahdollisuuksien mukaan kuulla myös sairastunutta itseään. Muistisairaus ei vie itsemääräämisoikeutta, ja sairastuneella on edelleen oikeus esimerkiksi päättää (tai ainakin olla mukana päättämässä), miten hänen kotinsa sisustetaan.

On muistettava, että joskus turvajärjestelyt lisäävät sairastuneen turvattomuuden tunnetta. Esimerkiksi vieraalta näyttävät vilkkuvat valot ja hälytysäänet voivat lisätä tunnetta siitä, ettei ole omassa kodissaan, jolloin tulee tarve lähteä turvallisempaan paikkaan. Turvallisuuteen liittyvästä teknologiasta on hyvä keskustella sairauden varhaisessa vaiheessa ja kirjata asioita ylös hoitotahtoon.

Oma koti tarkoittaa myös yhteisöllisen asumisen tai ympärivuorokautisen palveluasumisen ympäristöä. Esimerkiksi tutut huonekalut, esineet ja valokuvat luovat tuttuutta ja lisää turvallisuuden tunnetta ja tukee identiteettiä.

Entuudestaan tuttu huonejärjestys voi myös tukea toimintakykyä.

Muistiystävällinen pihapiiri

Piha ja luonto tarjoavat paljon hyvinvointivaikutuksia ja mahdollistavat erilaista toimintaa. Ulkona oleminen tarjoaa myös aistikokemuksia. Pihassa toimiminen, haravointi, kukkien istuttaminen ja muu toiminta tukee toimintakykyä, haastaa tasapainoa, mahdollistaa käsillä tekemistä ja voi tuoda merkityksellisyyttä arkeen. Postilaatikolla käyminen ja roskien vieminen voi tarjota mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen naapureiden kanssa. Luonnon ja esimerkiksi lintulaudan elämän seuraaminen voi myös auttaa orientoitumaan eri vuodenaikoihin.

Turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että sisäänkäynti on hyvin valaistu, rappuset ja porrasaskelmat erottuvat ympäristössä ja niiden vieressä on hyvä tukikaide. Hyvä talvikunnassapito ja hiekoitus mahdollistaa turvallisen liikkumisen myös talvella. Pihassa on hyvä olla penkki huilaustaukoa varten sekä aurinkoisia päiviä ajatellen aurinkosuojaa.

Muistiystävällinen lähiympäristö

Lähtökohtana on mahdollistaa turvallinen liikkuminen sairaudesta huolimatta myös lähiympäristössä. Muistisairaus ei vie oikeutta omatoimiseen liikkumiseen ja elämään kodin ulkopuolella.

Muistisairas ihminen ei ”karkaile”, vaan liikkuu oman tahtonsa ja tarpeidensa mukaisesti. Päämäärättömänkin kävelyn taustalla voi olla esimerkiksi liikunnan tai vanhojen rutiinien toimittamisen tarve, jotka molemmat ovat tärkeitä aikuisuuden ja toimintakyvyn kannalta. Niitä ei siis tule syyttä suotta estää, vaan päinvastoin niiden turvallista toteutusta tukea.

Turvateknologia sekä muut entisenlaista elämää tukevat arjen ratkaisut helpottavat kotona asumista, jolloin kotona voi usein myös asua pidempään sairauden etenemisestä huolimatta. Apuvälineillä voidaan myös vähentää läheisten huolta.

Turvallisuustoimet voivat kuitenkin myös tehdä arjesta turvattomampaa. Jos esimerkiksi päädytään piilottamaan kengät ja takit uloslähtemisen pelossa, voi sairastunut silti lähteä ulos – pahimmassa tapauksessa sisävaatteissa ja ilman kenkiä keskellä talvea. Parempi siis varmistaa turvallinen liikkuminen kuin pyrkiä estämään se kokonaan.

Muistiystävällinen hoivaympäristö

Vaikka muistisairas ihminen asuu tuetussa yhteisöasumisessa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, on tärkeää muistaa, että se on hänen kotinsa. Tärkeintä on kodin tuntu: se, että muistisairas ihminen tuntee asuvansa kotonaan. Kodikkuus luo elämänhallinnan ja turvallisuuden tunnetta sekä tukee toimintakykyä.

Kodin tuntu rakentuu pienistä asioista: tuttuudesta ja omannäköisyydestä sekä lämminhenkisyydestä: siitä, että saa olla oma itsensä ja toimia omien tottumustensa mukaisesti. Myös omat huonekalut ja valokuvat voivat lisätä turvallisuuden tunnetta ja viihtyvyyttä.