Tutkimusten mukaan liikunta parantaa muistisairaiden fyysistä toimintakykyä ja tukee omatoimista arjen askareiden suorittamista. Siksi fyysisen toimintakyvyn ylläpitäminen on olennainen osa lääkkeetöntä, moniammatillista muistikuntoutusta.
Vaikka liikuntaharjoittelun hyödyt toiminta- ja liikkumiskykyyn sekä kaatumisten ehkäisyyn ovat laajalti tunnistettuja, toi viime vuonna julkaistu THL:n tilastoraportti esille sen, että sekä kotona että ympärivuorokautisen asumisen palveluissa asuvat iäkkäät saavat edelleen suhteellisen vähän kuntoutus- ja erityistyöntekijän, kuten fysioterapeutin apua.
Tieto kuntoutumisen mahdollisuuksista lisää tasa-arvoa
THL:n raportin mukaan myös ammattilaisten ja iäkkäiden omissa käsityksissä kuntoutumisen mahdollisuuksista (niin sanottu kuntoutususko) on suurta vaihtelua. Jos muistisairaus nähdään ”vain” sairautena, jota ei voida parantaa eikä etenemistä pysäyttää, jäävät muistisairaan henkilön kuntoutuspotentiaali ja jäljellä olevat taidot ja voimavarat tunnistamatta.
Iäkkäiden asumis- ja päivätoimintapalveluihin tällä hetkellä tehtävät muutokset herättävät huolta, mutta samalla ne nostavat myös muistisairaiden kuntoutuksen merkitystä. Nyt viimeistään tulee antaa arvoa myös sille, että sairauden parantumattomasta luonteesta huolimatta, liikunnalla ja kuntoutuksella voidaan hidastaa muistisairauden etenemistä, tukea sairastuneen toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä edistää turvallisempaa asumista.
Yksilöllinen kohtaaminen avainasemassa
Muistisairaan henkilön yksilöllinen ja arvokas kohtaaminen on avain onnistuneeseen vuorovaikutukseen sekä osallistumisen mahdollistamiseen. Kuntouttava ja liikkumista edistävä työ edellyttääkin tekijältään muistisairauksien erityispiirteiden tunnistamista, sillä iäkkäille perinteisesti suunnatut kuntoutus- ja harjoitusmenetelmät eivät aina sellaisinaan sovellu muistisairaille henkilöille.
Jos kommunikaatio- ja hahmotusongelmia, muuttunutta käyttäytymistä tai aloitekyvyn heikkenemistä ei tunnisteta muistisairauden aiheuttamaksi oireeksi, saattaa kuntoutus jäädä tehottomaksi tai toimintakykyä tukeva omatoiminen liikuntaharrastus päättyä ennenaikaisesti.
Motivoiva harjoittelu tukee liikkumista
Luottamus omiin taitoihin, oppimisen ilo, itsenäisyys päätöksenteossa sekä myönteiset ihmissuhteet ja turvallinen, kannustava ympäristö vahvistavat liikkumismotivaatiota. Kun toiminnassa huomioidaan muistisairaan oma elämänkokemus, arvot ja voimavarat, voidaan suunnitella harjoitteita, jotka ovat hänelle merkityksellisiä ja iloa tuottavia.
Muistisairauden edetessä puheen tuottaminen ja ymmärtäminen voivat vaikeutua tai kadota jopa kokonaan. Siksi esimerkiksi fysioterapeutin on tärkeää hyödyntää myös vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä, kuten kuvia ja piirtämistä, jotta voidaan tunnistaa muistisairaan henkilön omat tavoitteet ja hänelle merkityksellinen tekeminen. Sanattoman viestinnän keinoin (hymy, katsekontakti, rento olemus) voidaan luoda yhteyttä ja vahvistaa turvan tunnetta myös muistisairauden vaikeassa vaiheessa.
Muistiystävällinen yhteiskunta edistää kaikkien osallistumista
Muistiliitto on jo pitkään tehnyt työtä muistiystävällisemmän yhteiskunnan puolesta. Vaikka tietoisuus muistisairauksista onkin lisääntynyt, liittyy niihin edelleen stigmaa, eivätkä esimerkiksi kaikki tilaratkaisut ja kohtaamiset aina tue muistisairaiden osallistumista tai liikkumista esimerkiksi yleisissä liikuntatiloissa tai -ryhmissä.
On kohtuutonta vaatia muistisairasta henkilöä sopeutumaan ympäristöihin, joihin hänen ei ole sairautensa aiheuttamien erityispiirteiden kannalta mahdollista sopeutua tai joissa hänen ei ole mahdollista toimia. Sen sijaan meidän tulisi luoda ympäristöjä ja olosuhteita, jotka tukevat esteettömyyttä, saavutettavuutta, elämänlaatua ja osallisuutta kaikissa elämäntilanteissa.
Tarvitsemme edelleen lisää tiedon lisäämistä muistisairaan henkilön kohtaamisesta ja ohjaamisesta sekä muistiystävällistä ympäristö- ja tilasuunnittelua, joka tukee orientaatiota ja ehkäisee eksymistä esimerkiksi selkeiden opasteiden ja värikontrastien keinoin.
Muistisairaiden itsenäiseen liikkumiseen ja arjen taitojen ylläpitämiseen on tärkeä tarjota mahdollisuuksia, sillä erityisesti sairauden alkuvaiheessa liikkumisen rajoittuminen ja rajoittaminen tai liiallinen avustaminen voivat heikentää toimintakykyä enemmän ja nopeammin kuin itse sairaus. Tämä lisää muun muassa henkilön kaatumisvaaraa entisestään.
Resurssien oikeudenmukainen kohdentaminen
Ammattilaisen oma vireystila ja sen tunnistaminen korostuu kaikessa vuorovaikutuksessa. Terveydenhuollon resurssipulasta johtuva kiire ja henkilökunnan stressi vaikuttavat muistisairaan kokemukseen kohdatuksi tulemisesta. Kohtaamattomuus tai pakottamisen tunne voivat estää harjoitteluun osallistumisen, sen aloittamisen tai hyvin alkaneen harjoittelun jatkamisen.
Muistisairaiden osallistumisen ja kuntoutuksen mahdollistaminen ja liikkumisen edistäminen vaativat siis myös yhteiskunnallista panostusta. Laadukkaan kuntoutuksen ja hoivan sekä liikuntatoimintaan osallistumisen takaamiseksi muistisairaiden hyvinvointiin tulisi kohdentaa riittävästi resursseja.
Muistisairaiden toimintakykyä ylläpitävä ja kaatumisten ehkäisyä tukeva toiminta edistää myös elämänlaatua ja yhdenvertaisuutta sekä vähentää hoivaan ja kaatumisvammojen kustannuksiin, kuten lonkkamurtumien hoitoon kuluvia kustannuksia.
Näin vaalien lähestyessä onkin tärkeää nostaa esiin muistisairaiden oikeuksia ja tarpeita sekä heidän kuntoutustaan ja osallistumistaan tukevia ratkaisuja kaikissa kunnissa ja kaikilla hyvinvointialueilla.
Materiaaleja ammattilaisille
Kirjoitus perustuu viime vuonna Suomen fysioterapeuttien ammattilehdessä julkaistuun artikkeliin, Muistisairaiden fysioterapiassa yksilöllinen kohtaaminen ja merkitykselliset harjoitteet tuovat tuloksia. Artikkelissa esiteltiin vuonna 2022 julkaistun laadullisen tutkimuskatsauksen perusteella muistisairaiden fysioterapiaan laadittu neliosainen malli sekä siihen sisältyviä menetelmiä.
Muistiliikkuja-hanke; muistisairaiden ja läheisten liikkuminen, liikunnan ohjaus ja neuvonta
