Yksin asuvalle muistisairaalle ihmiselle vertaistuki voi olla erityisen tärkeää.
Liisa ja Arja ovat kumpikin löytäneet Pirkanmaan Muistiyhdistyksestä uuden tärkeän yhteisön elämäänsä. He ovat osallistuneet Tuttavapiiri-ryhmätoimintaan, jonka tavoitteena tarjota tukea yksin asuville muistisairaille ihmisille ja ehkäistä syrjäytymistä.
Oman Tuttavapiiri-pienryhmän kokoontumiset ovat jo päättyneet, mutta Liisa ja Arja aikoivat jatkaa mukana yhdistyksen muussa toiminnassa.
– Ryhmässä oli todella mukavaa. Oikein odotin joka kerta tapaamista. Siellä pääsi tapaamaan muita samankaltaisia ihmisiä. Huomasin, että meitähän on yllättävän paljon, Liisa sanoo.
Arja kertoo lähteneensä mukaan toimintaan tyttären kehotuksesta.
– Onneksi läheiset vähän tuuppasivat. Itsekseen ei tule oikein otettua selvää uusista asioista eikä mentyä mukaan. Olen viihtynyt täällä oikein hyvin, Arja toteaa.
Hänen mielestään toiminnan ehdottomasti parasta antia on ollut keskusteleminen muiden ryhmäläisten kanssa. Arkea muistisairauden kanssa ymmärtävät parhaiten toiset samassa elämäntilanteessa olevat. Liisa yhtyy näkemykseen:
– Vertaistuki on eliksiiriä. Voi sanoa, että olemme pitäneet huolta toinen toisistamme. Mutta meillä on ryhmässä myös hauskaa ja paljon huumoria.
Liikuntaa ja pelejä
Liisa ja Arja ovat huomanneet, että yksin asuminen tuo omat haasteensa arkeen muistisairauden kanssa.
– Minulla menevät ajatukset helposti sekaisin, kun tulee häslinkiä tai jotain yllättävää. Silloin olisi hyvä olla joku apuna, Arja sanoo.
Liisa puolestaan arvioi, että muistisairaus vaikuttaa hänellä eniten puheeseen.
– Ymmärrän kyllä kaiken, mutta ulosanti tulee välillä huonosti. Joskus pelkään, että vieraammat ihmiset ymmärtävät minut väärin. Asioiden hoitamiseen olisi siksi kiva saada välillä tukea, Liisa kertoo.
Kummankin aikuiset lapset asuvat kaukana, osa jopa ulkomailla asti. Ääni- ja videopuheluiden avulla pidetään kuitenkin tiiviisti yhteyttä, ja lapset auttavat parhaansa mukaan etänä esimerkiksi tietotekniikka-asioissa. Molemmat pyrkivät ylläpitämään muistiaan tekemällä arjesta aktiivista ja järjestämällä aivoille askaroitavaa.
– Kokoan esimerkiksi palapelejä. Asun Kotilinna-säätiön senioritalossa, ja siellä meillä asukkailla on säännöllisesti yhteisiä peli- ja elokuvailtoja, Liisa mainitsee.
Arja kertoo harrastavansa mahdollisimman paljon liikuntaa.
– Käyn jumpassa, ja pari kertaa viikossa teen ystävän kanssa yhteisen lenkin, hän kertoo.
Älä suostu yksinäisyyteen
Tutkimusten mukaan joka kolmas ikääntynyt suomalainen kokee yksinäisyyttä. Usein muistisairaus vauhdittaa ihmisen sosiaalisten verkostojen haurastumista. Arja ja Liisa ymmärtävät hyvin, mistä tämä johtuu.
– Muistisairaan arki menee niin helposti siihen, että olla möllöttää kotona ja katsoo telkkaria. Piirit ovat monella tosi suppeat, Arja pohtii.
Liisan mielestä yksin kotiin jäämistä vastaan täytyy taistella tietoisesti.
– Ei saa suostua jäämään neljän seinän sisälle. Pitää vaan lähteä mukaan kaikenlaiseen, mikä vie pois kotinurkista. Esimerkiksi itse kävin juuri kaverin kanssa neljän tunnin reissun sienineuvonnassa, Liisa mainitsee.
Kumpainenkin suosittelee lämpimästi kaikille muistisairaille vertaisille tutustumista oman seudun muistisyhdistyksen tarjontaan.
– Kannattaa mennä tutustumaan, jos toiminta kiinnostaa vähänkin. Mukavassa kerhossa tai ryhmässä käymisestä voi tulla tapa, ja säännöllistä kivaa tekemistähän me muistisairauden kanssa elävät nimenomaan tarvitsemme, Liisa ja Arja sanovat.
Huolta pärjäämisestä
Tuttavapiiri-pienryhmätoiminta aloitettiin Yksinäisyydestä yhteyteen -hankkeessa. Ryhmiin osallistumisen lisäksi osallistujat saivat henkilökohtaista ohjausta. Yksilötapaamisissa ammattilaisen kanssa kartoitettiin osallistujien tilannetta ja huolia sekä kannustettiin varautumaan tulevaisuuteen ja kirjaamaan ylös hoivatoiveita.
Hanke on päättynyt, mutta Tuttavapiiri-ryhmistä on tullut pysyvä osa Pirkanmaan Muistiyhdistyksen toimintaa. Pyrkimyksenä on tavoittaa yksinasuvia muistisairaita ihmisiä heti sairauden alkuvaiheessa ja ehkäistä näin ennalta heidän syrjäytymistään.
Projektivastaava Mirjami Ponsimaa Pirkanmaan Muistiyhdistyksestä kertoo, että kyse on isosta ja koko ajan kasvavasta joukosta. Yli 80-vuotiaista suomalaisista lähes 70 prosenttia asuu yksin.
– Muistisairauteen sairastuminen herättää yksin asuvassa ymmärrettävästi turvattomuuden tunnetta. Miten pärjään kotona, kun sairaus etenee? Keneltä saan tukea ja apua? Läheisiä ei ehkä ole tai he asuvat kaukana, Mirjami Ponsimaa kuvailee.
Lisäksi edunvalvontakysymykset mietityttävät. Olisi päätettävä ajoissa, kenet voi valtuuttaa hoitamaan omia asioita tulevaisuudessa.
– Myös konkreettinen liikkuminen paikasta toiseen voi nousta ongelmaksi yksin asuvalle, kun ajokortin uusiminen ei enää onnistukaan. Meidän yhdistyksemme toimialueella tämä ongelma korostuu erityisesti pienemmissä kunnissa, joissa joukkoliikennettä on vähän, Mirjami Ponsimaa sanoo.
Tietoa ja tukea
Mirjami Ponsimaan mukaan hyvinvointialueen ammattilaiset ja geriatrian poliklinikat ovat avainasemassa yksin asuvien vastasairastuneiden tavoittamisessa. Ihanteellinen tilanne olisi, että jokainen sairastunut saisi heti alkuvaiheessa tietoa muistiyhdistyksen toiminnasta.
– Viestimme heille on, ettei yksin tarvitse jäädä ja että tukea on tarjolla. Vertaistuki ja muu yhteinen toiminta ei tietenkään ole ihan jokaisen juttu, mutta ainakin kannattaa tulla tutustumaan ja kokeilemaan.
Mirjami Ponsimaan mukaan ensimmäinen käyntikerta muistiyhdistyksessä ja -ryhmässä jännittää ymmärrettävästi monia.
– Usein yhteinen sävel vertaisten kanssa löytyykin sitten nopeasti. Monelle ryhmässä käymisestä tulee tärkeä ja mieleinen säännöllinen meno, joka tuo arkeen rutiinia. Lisäksi ryhmissä jaetaan konkreettista tietoa oman alueen palveluista. Osallistujat saavat vinkkejä muista matalan kynnyksen tapaamispaikoista sekä esimerkiksi edullisista tai täysin maksuttomista kulttuuritapahtumista.
– Tärkeintä on, että ihminen kokee kuuluvansa johonkin yhteisöön, Mirjami Ponsimaa sanoo.
Teksti: Mari Vehmanen
Kuvat: Emmi Kallio
