Vammaispalvelut

Tämä teksti käsittelee tällä hetkellä voimassa olevaa vammaispalvelulakia. Se kumoutuu uuden vammaispalvelulain tullessa voimaan 1.1.2025. Päivitämme verkkosivujamme tältä osin loppuvuoden 2025 aikana.

Hyvinvointialueet (1.1.2023 saakka kunnat) ovat soveltaneet kirjavasti vammaispalvelulakia muistisairaisiin ihmisiin.

Kuka on vaikeavammainen?

Vammaispalvelulain mukaan vammaisella henkilöllä on vamman tai sairauden vuoksi ”pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista”. Muistisairas ihminen voi olla siis lain tarkoittama vaikeavammainen, jos hän täyttää määritelmän. Laki ei sisällä mitään yleistä vaikeavammaisuuden määritelmää, vaan se määritellään eri tavoin eri palvelumuotojen yhteydessä. Hyvinvointialueilla on velvollisuus järjestää vaikeavammaiselle ihmiselle sellaista palvelua, jota hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee, jotta voisi suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Kuka määrittelee vaikeavammaisuuden?

Sen arvioivat hyvinvointialueen terveydenhuolto ja sosiaalitoimi. Arvioinnissa pitää ottaa huomioon myös hakijan oma näkemys ja kokemus sairaudesta tai vammasta. Esimerkiksi lääkäri tai terveydenhuollon ammattilaiset eivät voi yksin määritellä vaikeavammaisuutta. Vammaisuus ja vaikeavammaisuus on määriteltävä aina yksilöllisesti. Palvelun järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue ei voi määrätä yleisohjeilla sitä, ketä pidetään vaikeavammaisena tai vammaisena henkilönä.

Koskevatko kaikkia vammaispalvelulain mukaisia palveluja samat kriteerit?

Eivät. Vaikeavammaisuutta ei määritellä vammaispalvelulaissa vain yhdellä tavalla, vaan eri palvelujen myöntämisessä on erilaiset kriteerit.

Vammaispalvelulaissa tai -asetuksessa säädetään, kenelle kutakin palvelua tulee järjestää, ja vaikeavammaisuuden määritelmät eroavat toisistaan. Jos on saanut esimerkiksi vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua, se ei tarkoita, että edellytykset saada palveluasumista välttämättä täyttyisivät.

Muistisairas ihminen voi olla vaikeavammainen. Mikään tietty diagnoosi tai vamma ei automaattisesti tarkoita, että täyttää määritelmän – tai sulje pois.

Onko vammaispalvelulaissa esimerkiksi sairauteen tai ikään liittyviä rajoituksia?

Ei. Vammaispalvelulaissa ei ole suljettu mitään sairaus- tai vammaryhmää lain soveltamisen ulkopuolelle. Siinä ei myöskään ole ikään perustuvia rajoituksia, mutta monet työikäiset muistisairaat kohtaavat hankaluuksia palveluja hakiessaan. Vammaispalvelulaki ja -asetus eivät sisällä vamma- tai sairausluetteloa.

Mikä on vammaispalvelulain suhde yleisiin sosiaalipalveluihin?

Vammaispalvelulaki on toissijainen laki. Se tarkoittaa, että sitä sovelletaan niissä tapauksissa, joissa ihminen ei saa riittäviä palveluja muun lain nojalla (esimerkiksi kuljetuspalveluja sosiaalihuoltolain perusteella) tai näiden palveluiden saaminen viivästyy.

Monet vammaispalvelulain perusteella myönnettävät palvelut ovat ilmaisia, kun sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista peritään yleensä asiakasmaksu.

Millaisia ongelmia liittyy vammaispalvelulain soveltamiseen muistiperheiden näkökulmasta?

Muistisairaalle ei esimerkiksi ole – virheellisesti – myönnetty kuljetuspalveluja tai henkilökohtaista apua sen perusteella, ettei hän pysty itse kertomaan sanallisesti tuen tarpeesta, vaikka kriteerit muuten täyttyisivät. Joissain tapauksissa kielteinen päätös on kuitenkin muutettu myöhemmin, kun asiaa on yksilöllisesti perusteltu ja vammaispalvelun työntekijälle on kerrottu tarkemmin tilanteesta ja muun muassa kommunikointivaikeuksista. Joskus myös kielteistä päätöstä kuljetuspalveluihin on perusteltu sillä, että muistisairas ihminen pystyy kävelemään hyvin, mutta päätöksessä ei ole huomioitu hahmottamisen ongelmia. Muistisairasta ihmistä voidaan pompotella vammaispalvelujen ja ikäihmisten palvelujen välillä. Vammaispalveluissa ei välttämättä tunneta muistisairaiden erityiskysymyksiä, vaan hänet siirretään vanhuspalveluihin, jotka voivat olla suunniteltuja toisenlaisiin tilanteisiin.

Eikö YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista sitten velvoita?

Suomi on allekirjoittanut ja vahvistanut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista. Se tuli Suomessa voimaan kesällä 2016. Myös muistisairaat ovat tämän sopimuksen piirissä. Tiedetään kuitenkin lukuisia päätöksiä, joissa muistisairasta ei ole katsottu vaikeavammaiseksi, minkä vuoksi he eivät ole saaneet tiettyjä vammaispalvelulain mukaisia palveluja.

Miksi kannattaa valittaa kielteisestä päätöksestä?

Käytännöt eivät muutu, jos päätöksiä ei haasteta. Jotkut läheiset ovatkin hakeneet oikeusteitse muutosta kunnan päätöksiin. Eräässä hallinto-oikeuteen päätyneessä tapauksessa kunta eväsi muistisairaalta vammaispalvelulain mukaiset palvelut, koska muistisairas ei pitkälle edenneen Alzheimerin taudin vuoksi osannut ilmaista hoitotarpeitaan – eikä häntä siksi kunnan mielestä voitu pitää lain tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä. Läheisten mukaan hän kuitenkin osasi kertoa kysyttäessä tarpeensa, vaikkei aina pystynyt puhumaan selkeästi. Läheiset valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen, joka katsoi, että vaikeaan vaiheeseen edennyt muistisairaus on vamma, joka oikeuttaa saamaan vammaispalvelulain mukaista palveluasumista kotiin.

Miksi kyseinen hallinto-oikeuden päätös on merkittävä?

Vaikka muistisairas ihminen ei pitkälle edenneen muistisairauden vuoksi enää ehkä kykene tekemään hoitoaan koskevia itsenäisiä päätöksiä, hän kykenee ilmaisemaan tahtonsa, hallinto-oikeus muistutti päätöksessään. Kunnan on noudatettava päätöstä, vaikka se valittaisikin siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tilanne muuttuu, jos korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen.

Mitä uusi vammaispalvelulaki vaikuttaa muistisairaiden kannalta?

Uusi vammaispalvelulaki hyväksyttiin viime vuonna, mutta sen voi-maantuloa lykättiin hallitusohjelman mukaisesti 1.1.2025 saakka. Voimaantulon lykkäämisen tavoitteena oli varata aikaa uuden vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamiselle ja siten turvata vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja palveluiden saatavuus.

Lain soveltamisalan tarkentaminen on valmisteilla. Muistiliitto ry jätti lausunnon soveltamisalan tarkentamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta.

[tähän linkki lausuntoon]

Vammaispalvelulaki on tarkoitus säilyttää voimassaolevan lainsäädännön tavoin toissijaisena erityislakia, jota sovellettaisiin tilanteissa, jossa vammainen henkilö ei saa muun lain nojalla palvelutarpeensa kannalta sopivia ja riittäviä palveluita.

Näin haet vammaispalvelulain (380/1987, voimassa 1.1.2025 saakka) mukaisia palveluja:

Olemme koonneet tähän työkalupakkiin neuvoja muistisairaille ja heidän läheisilleen, mitä kannattaa ottaa huomioon vammaispalvelulain mukaisia palveluja hakiessa.

Kuljetuspalvelut

Näin sanotaan laissa: Kuljetuspalveluja ja niihin liittyviä saattajapalveluja järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Palvelun saaminen ei edellytä fyysistä vammaa, vaan se voidaan myöntää myös henkisen toimintakyvyn alentumisen perusteella. Kuljetuspalvelujen saamiselle ei ole ylä- eikä alaikärajaa, vaan ainoana perusteena on vammasta tai sairaudesta aiheutuva tarve niille.

Näin lakia on tulkittu: Kuljetuspalveluiden myöntäminen on edellyttänyt sen osoittamista, ettei muistisairas ihminen pysty esimerkiksi asioimaan kaupassa itsenäisesti joukkoliikennettä käyttämällä, mutta kykenee siihen kuljetuspalvelun avulla.

Henkilökohtainen apu

Näin sanotaan laissa: Henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä, eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.

Näin lakia on tulkittu: Poikkeuksena muihin vammaispalvelulain mukaisiin palveluihin henkilökohtaisen avun kriteereissä on erikseen mainittu, ettei avun tarve saa johtua pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Myöntämisen edellytyksenä on myös se, että vaikeavammaisella on voimavaroja määritellä tarvitsemansa apu. Eräässä tapauksessa henkilökohtainen apu ensin evättiin puheentuoton häiriön vuoksi, mutta muutoksenhaun jälkeen se myönnettiin. On siis tärkeää pystyä osoittamaan, että muistisairas kykenee ilmaisemaan avun tarpeensa.

Lue lisää:

• Järjestöjen sosiaaliturvaopas kokoaa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden sosiaaliturvaan liittyvät asiat yksiin kansiin. 

• Vammaispalvelujen käsikirja (THL) tarjoaa tietoa vammaispalveluista ja niiden hakemisesta sekä palvelusuunnitelmasta.