Tuleva ystävänpäivä on hyvä syy hetkeksi pysähtyä pohtimaan ystävyyden ja muiden sosiaalisten suhteiden merkitystä muistille. Positiiviset sosiaaliset suhteet lisäävät elämän mielekkyyttä, lievittävät stressiä sekä ehkäisevät alakulon ja masentuneisuuden tunteita. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen aktivoi aivoja laajasti, sillä sosiaaliset tilanteet vaativat tarkkaavaisuutta, muistamista, keskittymiskykyä ja ennakointia.
Yksinäisyyden tunteet vaikuttavat hyvin laajasti hyvinvointiin. On hyvä kuitenkin muistaa yksinäisyyden ja yksin olemisen erot. Olennaista on ihmisen oma kokemus. Jos ihminen on tyytyväinen yksin ollessaan, ei kyse ole välttämättä yksinäisyydestä. Jos taas ihminen joutuu olemaan tahtomattaan yksin ja kokee olonsa yksinäiseksi, on syytä miettiä, voisiko tilanteelle tehdä jotain.
Muistisairauteen sairastunut saattaa hävetä omaa sairauttaan. Muistisairaus vaikuttaa myös aloitekykyyn, joka taas vaikeuttaa ystävyyssuhteiden ylläpitämistä. Siksi hän saattaa vetäytyä enemmän omiin oloihinsa eikä ole enää yhteydessä ennen läheisiin ystäviinsä. Tällöin on hyvin tärkeää, että ystävät eivät hylkää vaan ilmaisevat halunsa jatkaa ystävyyttä sairaudesta huolimatta. Ystävyyssuhde varmasti muuttuu sairauden edetessä ja ottaa uusia muotoja, mutta sen merkitys ei häviä koskaan.
Tutkimusten perustella vaikuttaisi siltä, että merkityksellisempää hyvinvoinnille on sosiaalisten suhteiden syvyys ja niiden laatu kuin niiden laajuus ja määrä. Toki mitä monipuolisempia sosiaalisia verkostoja on, sitä monipuolisempia sosiaaliset tilanteetkin ovat ja sekin on hyväksi aivoille ja sitä kautta muistille. Se kuitenkin riittää hyvin, että on muutama itselle tärkeä ja merkityksellinen ihmissuhde, oli se sitten ystävä, perheenjäsen tai vaikka naapuri.
Pirkanmaan Muistiyhdistyksen Ystävänä edelleen -oppaassa on hyvin tiivistetty se, miten voi ylläpitää ystävyyttä muistisairauden jälkeenkin:
”Kannusta ystävääsi lähtemään mukaan harrastuksiin ja lähde kaveriksi ensikerroille, jotta reitti uuteen paikkaan tulee tutuksi. Kuuntele kuitenkin herkällä korvalla, mitä ystäväsi itse toivoisi vielä kokevansa ja näkevänsä. Jokainen yhteinen hetki ystävän kanssa on tärkeä, vaikka hän ei sitä huomenna enää muistaisikaan. Tärkeintä on hetkessä elämisen taito ja että koetaan yhdessä elämyksiä kaikilla aisteilla.”
Lue koko Ystävänä edelleen -opas täältä: Ystävänä edelleen -opas – Pirkanmaan Muistiyhdistys ry
