Piparin makua ja kuusen tuoksua – Joulun muistot kommunikoinnin tukena

Joulu on monelle rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa. Perheet, ystävät ja sukulaiset kokoontuvat yhteen nauttimaan toistensa seurasta ja tutusta joulutunnelmasta. Monilla samat rutiinit toistuvat vuodesta toiseen: joulukuusen koristelu, yhteinen ateria, joulusauna ja tutut laulut. Toisille joulu saattaa luoda mahdollisuuden rauhaan ja omaan tilaan asettumiseen, jotkut puolestaan kiertävät sukulaiselta toiselle. Jokainen viettää joulua omalla tavallaan.

Lapsuuden jouluihin liittyy usein vahvoja muistoja. Ne voivat liittyä tuoksuihin, makuihin, ääniin tai tunnelmiin – asioihin, jotka ovat painuneet syvälle mieleen. Leivinuunista huokuva lämpö, joulukuusen tuoksu, riisipuuron maku, tutut joulukoristeet tai kynttilöiden lepattava valo voivat palauttaa mieleen kokonaisia hetkiä ja tunteita. Muistot eivät ole vain kuvia menneestä, vaan kehollisia ja aistillisia kokemuksia.

Joulun muistot muistisairaan henkilön näkökulmasta

Muistisairauden myötä viimeisimmät muistot usein haalistuvat ensin, mutta lapsuuden ja nuoruuden kokemukset voivat säilyä pitkään. Joulu, vahvoine perinteineen, voi siksi olla muistisairaalle henkilölle erityisen merkityksellinen. Jokin tuttu tuoksu tai sävel voi herättää muiston, joka tuo mukanaan tunteen turvallisuudesta, ilosta, haikeudesta tai yhteenkuuluvuudesta. Henkilö ei välttämättä löydä enää sanoja muiston kuvaamiseen, mutta sanatonta viestintää havainnoimalla voidaan saada kiinni kokemusmaailmasta, jossa muistisairas henkilö tällä hetkellä elää.

Tilanteen herättämä muisto voi ilmetä hymynä, rauhoittumisena, kyynelinä tai tarpeena kosketukseen. Kaikki nämä ovat merkkejä siitä, että jokin on koskettanut syvältä. Joulu voi kuitenkin olla joillekin myös kuormittavaa. Muutokset arjessa, poikkeavat aikataulut ja aistiärsykkeiden runsaus voivat herättää levottomuutta, hämmennystä ja väsymystä. Siksi joulun hetkiä on hyvä sovittaa muistisairaan henkilön jaksamisen ja tarpeiden mukaan. Joulu saa olla juuri sen näköinen ja tuntuinen kuin siinä hetkessä on mahdollista ja tuntuu hyvältä.

Muistojen herättämät tunteet voivat olla monenlaisia, ja kaikki ne ovat sallittuja. Tärkeintä on huomata, millaisia reaktioita muistisairaassa henkilössä herää. Jos muisto tuo iloa, sitä voi vahvistaa jakamalla hetkeä yhdessä. Jos se herättää haikeutta ja levottomuutta, rauhallinen läsnäolo, myötäily ja kosketus voivat lisätä turvallisuuden tunnetta. Kokemusmaailmaa myötäilemällä luodaan turvallisuutta ja edistetään kunnioittavaa kohtaamista.

Muistelu ei aina näyttäydy keskusteluna. Jos keskustelua kuitenkin syntyy, kannattaa tilanne hyödyntää ja kysellä lisää muistoista. Kävikö teillä joulupukki? Mitä jouluruokaa söitte? Miten vietitte yhteistä aikaa? Joulun muistelu ei ole kuitenkaan vain menneeseen katsomista. Sen avulla voidaan luoda yhteyttä nykyhetkessä ja luoda uusia muistoja, joita muistisairaan henkilön omaiset voivat vielä vuosienkin päästä muistella.

Yhdessäoloa ja merkityksellisiä hetkiä

Joulun ytimessä on usein yhdessäolo. Muistisairaan henkilön kanssa tärkeintä ei ole muistojen oikeellisuus, vaan jaettu hetki. Kuunteleminen, läsnäolo ja hyväksyvä suhtautuminen vahvistavat kokemusta siitä, että ihminen tulee nähdyksi ja kohdatuksi. Tärkeintä ei ole muistaa, miksi joulua vietetään tai monesko yhteinen joulu nyt on, vaan miltä joulu tuntuu juuri nyt.

Pieni hetki joululaulun äärellä, yhteinen muistelutuokio tai rauhallinen kädestä pitäminen voi olla merkityksellinen sekä muistisairaalle henkilölle että hänen läheiselleen. Voisitko tänä jouluna pysähtyä hetkeksi muistisairaan henkilön kanssa jonkin tutun äärelle? Sytyttää kynttilän, kuunnella joululaulua, antaa käteen lämpimän piparin tai vain olla hetken hiljaa vierekkäin. Usein juuri pienet, rauhalliset hetket ja aito läsnäolo luovat turvaa ja välittävät viestin: “Olen tässä sinun kanssasi”.