”Se on niin yksinkertaista, että siinä ei ole kuin vain me kaksi” – omaisten vinkkejä sanattomaan viestintään
Muistisairauden edetessä sanaton viestintä – ilmeet, eleet, kosketus ja kehonkieli – muuttuu aiempaa merkityksellisemmäksi. Muistisairauteen sairastuneella ilmenee usein jossain vaiheessa puheen tuottamisen ja ymmärtämisen haasteita, jolloin rinnalle on hyvä ottaa tueksi sanattomia tapoja kommunikoida. Nämä ovat yleisinhimillisiä vuorovaikutuksen tapoja, jotka säilyvät läpi koko ihmisen elinkaaren.
Tätä kirjoitusta varten olemme koonneet omaisten kokemuksia ja vinkkejä useammasta eri vertaisryhmästä. Vaikka jokaisessa läheisessä ihmissuhteessa on oma ainutlaatuinen tapansa viestiä ja olla läsnä, kokemus siitä, että vuorovaikutus ja hyvät yhteiset hetket eivät muistisairauden myötä pääty, nousee usein päällimmäisenä esille.
Pieniä arjen hetkiä
Ohjeistimme omaisia järjestämään arkeensa pieniä huomioivan yhdessäolon hetkiä (1), jolloin vuorovaikutuksessa toimitaan muistisairaan henkilön ehdoilla. Näissä hetkissä ei tarvitse tapahtua mitään uutta ja mullistavaa, vaan keskittynyt hetkeen rauhoittuminen riittää.
Omaiset vinkkasivat, että yhteisten hetkien aikana voi esimerkiksi katsella yhdessä ikkunasta ulos, kuunnella musiikkia, maistella sairastuneen mieliherkkuja, hieroa hartioita, laittaa hiuksia tai ihan vain istua käsikkäin. Katsekontakti ja keskittynyt läsnäolo koettiin erityisen tärkeiksi:
”Se on niin yksinkertaista, että siinä ei ole kuin vain me kaksi. Kannattaa jättää mahdollisimman paljon ylimääräistä syrjään ja on vain se kohtaamistilanne, ei mitään muuta.”
Ylipäätään omaiset korostivat, miten hyvältä tuntui keskittyä tietoisesti muistisairaan läheisen kanssa olemiseen ilman kiirettä tai suorituspainetta. Tämä onkin erityisen tärkeää, sillä muistisairaus heikentää edetessään aloitekykyä, jolloin henkilö saattaa jäädä herkästi yksin.
“Tuli tunne, että on tärkeää ottaa tällainen kokonaisvaltaisesti juuri häntä huomioiva hetki. Hän paistatteli huomion keskipisteenä tyytyväisen oloisena.”
Muistisairauden pidemmälle edenneessä vaiheessa voi kokeilla myös peilaamista, jolla tarkoitetaan muistisairaan henkilön eleiden ja ilmeiden jäljittelyä kommunikoinnin tukena (2). Muutama omainen on kertonut saaneensa aikaiseksi tavanomaista vastavuoroisempaa kommunikaatiota peilaamalla läheiselleen tyypillistä toimintaa, kuten rytmikästä taputtamista tai jonkin tietyn sanan toistamista.
Kosketusta puheen rinnalla
Kosketus on vuorovaikutuksen keinona yksilöllinen – osalle kosketuksen avulla viestiminen on luontevaa, toiselle taas hyvinkin vierasta. Tietoinen kosketuksen harjoitteleminen ja hyödyntäminen voi kuitenkin olla suureksi avuksi siinä vaiheessa, kun sanalliset ohjeet eivät enää riitä muistisairaan henkilön arjen tukena (3).
”Kosketus on ainoa, mikä toimii. Vaikka kuinka karjuisi, että tee se ja se, niin se ei toimi. Siinä hermostuttaa itsensä ja toisen.”
Kosketuksen hyödyntäminen koetaan tärkeäksi etenkin huomion kiinnittämisen ja läsnäolon ilmaisemisen osalta. Käytännössä muistisairauteen sairastuneen henkilön luokse saavuttaessa olisi hyvä pyrkiä hakemaan katsekontakti ja kevyt kosketus esimerkiksi olkapäälle, jotta henkilö hahmottaa, että hänelle puhutaan.
Kosketus tukee monesti myös ympäristön ja suuntien hahmottamisessa. Voit kokeilla avustaa esimerkiksi istuutumisessa ohjaamalla muistisairaan henkilön kättä kevyesti kosketukseen pöydän ja tuolin kanssa, jolloin henkilö hahmottaa niiden sijainnin paremmin.
Jos ruokailun aloittaminen on vaikeaa, voit ohjata henkilön lusikkaa tai haarukkaa pitelevää kättä lempeästi alakautta kohti suuta. Liikkeen käynnistyttyä voikin olla, että syöminen sujuu itsenäisesti loppuun asti. Vastaavanlainen käden alta ohjaaminen voi toimia monissa eri tilanteissa.
”Kaikkein keskeisin tässä on se, että otetaan katsekontakti ja kosketus. On lähellä ja pyrkii koskettamaan, oli se mikä hyvänsä, käden ohjaaminen tai lusikan ohjaaminen.”
Suuntien hahmottamisen tukena voit kokeilla koskettaa henkilön kättä tai jalkaa (oikea/vasen) tai avustaa oikean kulkusuunnan löytämisessä kevyesti olkapäistä kääntämällä tai “piirtämällä” suuntaa kämmensyrjällä selkään. Pariskunnilla myös käsi kädessä tai käsikynkässä kulkeminen voi olla luontevaa.
Kosketuksella ilmaistaan toki myös välittämistä ja läheisyyttä. Halauksia ja suukkoja ei kannata unohtaa, mikäli ne tuntuvat mukavilta. Parhaimmillaan kosketuksella on rauhoittava ja ihmissuhteita vahvistava vaikutus. Joskus pienikin ele merkitsee jo paljon.
“Annan suukon päähän ja kosketan olkapäälle. Teen joka kerta saman, vaikka välissä olisi vain viisi minuuttia. Hän on kauhean iloinen.”
Lopuksi
Vaikka vuorovaikutus hiljalleen muuttuu muistisairauden myötä, sen ei suinkaan tarvitse loppua. Totuttujen kommunikointitapojen muovaaminen ja uuden kokeileminen vaatii uskallusta, mutta se saattaa palkita: kokeile siis rohkeasti uusia tapoja olla yhdessä ja yhdistellä puheen rinnalle muita kommunikoinnin keinoja. Välittäminen, läsnäolo ja ajan antaminen toiselle kantavat jo pitkälle.
“Silloin sen huomaa, että vielä meillä on keskinäistä, jotain sieltä löytyy.”
Kirjoittajat
Anna Heino, asiantuntija
Nina Kalliomäki, koordinaattori
Muistiliiton Omin sanoin -hanke
Tekstissä esitetyt sitaatit on kerätty nimettöminä omaisten ryhmistä.
Huomioivan yhdessäolon materiaali perustuu Kehitysvammaliiton HYP-toimintamalliin: https://www.kehitysvammaliitto.fi/tikoteekki/toimintamallit/hyp/
Peilaaminen on yksi tohtori Maggie Ellisin kehittämän sopeutuvan vuorovaikutuksen (engl. adaptive interaction) ydinkäsitteistä. Tästä löytyy lisää tietoa esimerkiksi kirjasta Ellis, M. & Astell, A. (2018). Adaptive interaction and dementia: How to communicate without speech. Jessica Kingsley Publishers, London; tai YouTube-videolta: https://www.youtube.com/watch?v=L6JmzNEQZjk&t=80s
Muistiliiton Omin sanoin -hanke kehittää kosketusviestejä yhteistyössä tohtori Riitta Lahtisen kanssa. Lahtisen työstä voi lukea lisää esimerkiksi Papunetin sivuilta: https://papunet.net/kosketusviestinta/
