Yrjö ja Helena Suonto kotonaan Espoossa.
Artikkeli julkaistu Muisti-lehdessä: 2/25

Myötä- ja vastamäessä 

Huumori, yhteiset harrastukset ja syvä keskinäinen kiintymys sävyttävät Helena ja Yrjö Suonnon 46-vuotista avioliittoa, eikä muistisairaus ole tätä muuttanut.

Suonnon pariskunnan tiet kohtasivat viisikymmentä vuotta sitten yhteisellä mökkimatkalla.

– Yrjön sisko Sinikka oli niin ihana tyyppi, että olin utelias näkemään, millainen hänen veljensä on. Ihana oli, selvisi bussimatkan aikana, muistelee Helena Suonto kesäistä kohtaamista tulevan aviomiehensä kanssa. Naimisiin nuoripari meni neljä vuotta myöhemmin.

Istumme Helena ja Yrjö Suonnon kotona Espoossa. Lämmin yhteenkuuluvuus huokuu pariskunnasta, niin kauniisti ja arvostavasti he puhuvat toisilleen ja toisistaan. Vuosikymmenten myötä on koettu yhdessä ilot ja surut niin perheen parissa kuin molempien monipuolisessa työelämässäkin.

– Meillä on ollut hyvä avioliitto ja olemme molemmat positiivisia ihmisiä. Meillä on hyvät välit, olemme toisillemme perusystävällisiä ja pyydämme anteeksi jos on tarvetta, kertoo Yrjö.

– Huumoria meillä on paljon. Jos on joskus kiivas tilanne ja toinen sanoo hölmösti, niin se kääntyy yleensä nauruksi.

Helena on tuotantotalouden diplomi-insinööri, jonka työurasta suurin osa kului Nokialla. Työt veivät hänet muutamaksi vuodeksi myös Lontooseen, jossa Yrjö oli mukana ”autonkuljettajana, kokkina ja huonekalujen vahtijana”, työskennellen samalla etänä omassa puurakentamiseen erikoistuneessa arkkitehtitoimistossaan.

Hakeuduin itse muistitesteihin. Minulla oli aina ollut hyvä muisti, ja aloin huomata, etten enää muistanut asioita vanhaan tapaan.
Helena Suonto

Muisti heikkeni vähitellen

Uusin vaihe puolisoiden elämässä alkoi Helenan sairastuttua muistisairauteen kolme vuotta sitten. Diagnoosina oli lopulta Alzheimerin tauti.

– Hakeuduin itse muistitesteihin. Minulla oli aina ollut hyvä muisti, ja aloin huomata, etten enää muistanut asioita vanhaan tapaan, Helena kertoo.

Ensimmäiset testitulokset eivät olleet kovin huonot, mutta pikkuhiljaa ne huononivat.

– Helenan muistin heikkeneminen tapahtui aika lailla vähitellen ja salaa, muistelee Yrjö.

Diagnoosi ei tullut Helenalle järkytyksenä, hän oli jo osannut epäillä muistisairautta. Myös hänen isällään oli ollut muistiongelmia viimeisinä vuosinaan.

Muistisairauden edetessä usein aloitekyky vähenee, ja vastuu arjen asioista on Suonnon pariskunnallakin siirtynyt yhä enemmän Yrjölle. Muun muassa pankki- ja veroasioiden hoitaminen on siirtynyt Helenalta Yrjölle. Myös ruuanlaitto on nykyisin Yrjön vastuulla, ja Helenalla on siinä enemmänkin avustajan rooli.

– Minulla siinä ei ole ongelmaa, koska olen aina pitänyt ruuanlaitosta. Muutenkin meillä on aina jaettu kotityöt, Yrjö huomauttaa.

Elämme hyvin normaalia elämää ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Elämme hyvää elämää toistaiseksi, päivä kerrallaan
Yrjö Suonto

Kiinnostus kulttuuriin yhdistää

Pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä ja heillä on runsaasti yhteisiä harrastuksia. Molemmat lukevat paljon, ja he käyvät ahkerasti teattereissa, elokuvissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä.

– Meillä on aktiivinen elämäntapa ja meidän tulee helposti lähdettyä erilaisiin tilaisuuksiin. Usein katsomme aamulla lehdestä, mitä tapahtumia on tarjolla, ja lähdemme liikkeelle, Yrjö kertoo.

– Kulttuuri on tärkeää – se hetki ja elämys, vaikkei myöhemmin muistaisikaan, missä oltiin. On ihanaa, että on kumppani, joka on kulttuurista kiinnostunut, sanoo Helena.

Pariskunta käy ahkerasti myös erilaisissa keskustelutilaisuuksissa, joita esimerkiksi työväenopisto järjestää. Helenan sairastuttua oli siksi helppoa hakeutua myös kuulemaan muistisairauksista.

Yhteiset pitkät kävelylenkit ovat olleet myös tärkeitä molemmille, mutta niitä on nyt jouduttu vähentämään Helenan lonkkakipujen takia. Hän odottaa jonossa lonkkaleikkaukseen pääsyä.

Pariskunta ei koe elämänsä kovasti muuttuneen Helenan sairauden myötä.

– Elämme hyvin normaalia elämää ja vietämme paljon aikaa yhdessä. Elämme hyvää elämää toistaiseksi, päivä kerrallaan, Yrjö sanoo.

Helena huomauttaa, että hän on yhä paljon muutakin kuin vain muistisairas.

– En tiedä, onko muistamattomuus se ainoa asia, josta minut pitäisi muistaa. Suurimman osan elämästäni en ole ollut muistisairas. Olen ollut hyvä koulussa ja kansainvälisissä tehtävissä työelämässä. Edelleen luen paljon ja teen sanaristikoita ja sudokuja.

Yrjö muistuttaa, että jonkun täytyy kertoa myös julkisesti muistisairaudesta. Nyt se tehtävä on tavallaan langennut myös heille.

– On hyvä tuoda esille, että elämä jatkuu muistisairauden kanssakin, vaikka vähän erilaisena.

Kaiken kaikkiaan on ollut mielenkiintoista olla mukana muistiyhdistyksen tilaisuuksissa omaisen ominaisuudessa. Niistä saa tietoa ja tukea ja voi vertailla, millaisia tilanteita muilla on.
Yrjö Suonto
Helena ja Yrjö Suonto istuvat olohuoneen sohvalla.
Helena ja Yrjö Suonto lukevat paljon. Taustalla näkyy Yrjön tekemää puutaidetta.

Muistiaktiiveina vaikuttamassa

Helena ja Yrjö Suonto kuuluvat Uudenmaan Muistiluotsin Muistiaktiiveihin. Muistiaktiivit on muistisairaista ja heidän läheisistään koottu asiantuntijatyöryhmä, jonka tehtävänä on tuoda näkemyksensä Muistiluotsin toiminnasta ja ottaa kantaa muistisairaiden ja heidän läheistensä kannalta ajankohtaisiin asioihin.

– Kun Helena sairastui, huomasimme, että ensimmäiset käynnit muistiyhdistyksen tilaisuuksissa tuntuivat aluksi aika hoopoilta, koska hän oli vain lievästi muistisairas ja suurin osa verrokeista oli jo aika pitkällä sairautensa kanssa. Olisi hyvä, että sairauden eri vaiheessa oleville olisi omia ryhmiä. Muistiaktiiveissa on käyty keskustelua muun muassa tästä, Yrjö kertoo.

– Olemme olleet Muistiluotsissa kuuntelemassa muistisairauteen liittyviä luentoja, ja ne ovat olleet todella kiinnostavia. Viimeksi Heurekassa kerrottiin muistisairauteen kehitteillä olevasta uudesta lääkkeestä. Seuraamme mielellämme mitä tapahtuu, ja luennot ovat ilmaisia.

– Kaiken kaikkiaan on ollut mielenkiintoista olla mukana muistiyhdistyksen tilaisuuksissa omaisen ominaisuudessa. Niistä saa tietoa ja tukea ja voi vertailla, millaisia tilanteita muilla on. Tämä on sellainen sairaus, että siinä on erilaisia vaiheita. Saattaa mennä pitkään, ettei tilanne muutu, mutta sitten kunto saattaakin yhtäkkiä romahtaa, Yrjö sanoo

Yrjö oli myös läheisen roolissa haastateltavana Suuressa hoivakeskustelussa, jonka Muistiliitto järjesti keväällä kunta- ja hyvinvointialuevaalien alla yhdessä Ilta-Sanomien kanssa.

Toiveissa hyvä loppuelämä

Olohuoneen ikkunasta näkyy atriumpihalle, jossa pariskunta juo kesällä aamukahveja. Pihan toisella puolella on saunaosasto ja askarteluhuone, joka toimii tällä hetkellä isännän ateljeena ja harrastustilana.

Arkkitehtinä Yrjö on eläkkeelle jäätyään innostunut luomaan ilmiötaidetta ja erilaisia puurakennelmia, joita on nähtävillä eri puolilla kotia. Taiteen tekeminen on hänelle henkireikä arjen keskellä.

– Kun olen omassa työhuoneessani, en häiritse Helenaa eikä hän häiritse minua. On mukavaa kehitellä rakenteellisia tilateoksia eri puulajeja käyttäen, Yrjö kertoo.

Puuseppäystävänsä kanssa hän on rakentanut kaikenlaista. Pari vuotta sitten valmistui myös ekologinen retkivene, jossa on purjeet ja aurinkoenergialla ladattava sähkömoottori. Sillä on retkeilty Kiuruvedellä, jossa vietetään kesiä Helenan remontoidussa entisessä kotitalossa.

Tulevaisuudelta pariskunta toivoo, että he voisivat jatkaa nykyisenlaista elämää mahdollisimman pitkään. Yrjö on valmis ottamaan lisävastuuta arjessa.

– Tuli valittua hyvä aviomies, kehuu Helena.

– Ja hyvä vaimo, toteaa Yrjö.

Teksti: Tiina Salo
Kuvat: Annika Rauhala

Tilaa Muisti-lehti

Haluatko elämänmakuista luettavaa suoraan postilaatikkoosi? Liity jäseneksi muistiyhdistykseen, saat Muisti-lehden ja paljon muita etuja. Myös pelkkä lehden tilaus on mahdollinen.

Liity jäseneksi

Tilaa Muisti-lehti