Parisuhde

Työikäisillä oikean diagnoosin saaminen voi kestää, sillä muistisairauteen liittyvät oireet voidaan tulkita enemmän työuupumukseen tai masennukseen liittyviksi. Iäkkäämmillä oirekuva voi olla myös moninainen jo esimerkiksi perussairauksien vuoksi. Diagnoosi on kuitenkin iästä riippumatta usein helpotus ja shokki sekä sairastuneelle että läheisille.

Sairaudesta kannattaa keskustella jo varhaisessa vaiheessa

Sairastunut saattaa pohtia ja ahdistua tulevasta. Ajatukset taakaksi joutumisesta toiselle tai pelko hylkäämisestä, parisuhteen loppumisesta saattavat vaivata. Hoitava puoliso voi puolestaan kokea surua ja menetystä, kun puoliso sairauden edetessä muuttuu. Sairaus saattaa vaikeuttaa keskustelua, eikä asioita tule jaettua enää samalla tavalla. Elämänmuutoksista ja mieltä painavista asioista kannattaa keskustella jo hyvissä ajoin.

Myös perheen vastuut saattavat kuormittaa hoitavaa puolisoa. Sairauden edetessä hoivavastuu voi olla raskas kantaa esimerkiksi työssäolon lisäksi. Tulevaisuuden suunnitelmat menevät usein uusiksi, vaikka tilalle voi tulla paljon hyvääkin, jota sillä hetkellä ei osaa tai jaksa nähdä. On ehkä eri tavalla aikaa toiselle.

Tukea tilanteeseen voi saada esimerkiksi omalta lääkäriltä tai psykologilta. Myös tutustuminen toisiin vastaavassa tilanteessa oleviin esimerkiksi vertaistukiryhmissä saattaa tuoda uudenlaista näkökulmaa myös omaan tilanteeseen.

Parisuhde ja seksuaalisuus

Muistisairaus muuttaa parisuhdetta, mutta ei aina huonompaan suuntaan. Monenlaiset tunteet ovat normaaleja ja sallittuja. Sairastuminen ja uudenlainen tilanne voi tuoda puolisoja myös lähemmäs toisiaan. Toisaalta sairauden aiheuttamat toiminta- ja kommunikaatiokyvyn muutokset, sekä sosiaalisen verkoston mahdollinen kapeutuminen voivat aiheuttaa parisuhteeseen lisääntynyttä riippuvuutta, joka voi kuormittaa sen molempia osapuolia.

Muistisairaus ei vie seksuaalisuutta – ei sairastuneelta eikä läheiseltä – mutta voi muuttaa sitä. Läheisyyden tarve ja kosketuksen kaipuu eivät yleensä katoa, vaan saattavat muuttua aiempaakin merkityksellisemmäksi.

Seksuaalisuuden ilmaiseminen voi muuttua. Sairastuneen puheeseen voi tulla suoruutta, joka tuntuu läheisestä loukkaavalta. Toisaalta sairastunut voi myös tuntua etäiseltä, mikä voi johtua kommunikaatiokyvyn heikkenemisestä, ei niinkään suhteen väljähtämisestä.

Tärkeä osa seksuaalisuuden ilmentymistä ovat sukupuoliroolit ja niiden esiintuominen esimerkiksi ulkonäöstä huolehtimalla. Äidin tai perheenpään rooli on usein identiteetin kannalta tärkeää säilyttää silloinkin, kun toimintakyky on heikentynyt. Joskus tarvitaan ulkopuolista tukea siihen, miten molempia osapuolia tyydyttävää parisuhdetta voidaan jatkaa elämänmuutoksen jälkeen.