Muistitutkimukset

Muistitutkimukset sisältävät usein monia vaiheita, joissa kartoitetaan kognitioon (tiedonkäsittelyyn) ja toimintakykyyn liittyviä muutoksia ja oireita. Vastaanotolle tultaessa muistihoitaja työterveyshoitaja tai lääkäri selvittää ensin haastattelemalla edellä mainittuihin asioihin liittyvien muutosten laajuutta ja miten paljon oireet haittaavat elämää ja arkea. Usein haastatellaan myös läheistä, jotta saadaan kokonaiskuva tilanteesta. Ennen vastaanotolle menoa on mahdollista täyttää muistikysely läheiselle tai työikäisille (alle 65v.) tarkoitettu tiedonkäsittely ja muisti työikäisellä lomake.

Tapaamisen yhteydessä muistin ja tiedonkäsittelyn tasoa pyritään selvittämään myös jollain kognitiivisella testillä. Yleisimmin käytetyt kognitiiviset testit ovat Mini-Mental State Examination (MMSE), jossa on 30 kysymystä orientaatiosta, muistista, päättelystä ja hahmotuksesta, sekä jonkin verran enemmän myös toiminnanohjausta mittaava MoCA (Montreal Cognitive Assessment), jonka maksimipistemäärä on myös 30. Ensisijaisena käytetään myös tarkempaa CERAD- Kognitiivinen tehtäväsarjaa, joka on kehitetty erityisesti Alzheimerin taudin varhaiseen toteamiseen.

MMSE-testiä ja MoCA:aa tekevät myös kotisairaanhoitajat ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, ja CERAD- tehtäväsarjaa monet muistihoitajat.

Testin jälkeen lääkäri arvioi, vaikuttaako muistihäiriö tai muu kognitiivinen vaikeus vakavalta ja viittaavatko esitiedot ja testin tulos muistisairauteen. Myös masennus, stressi tai muut tekijät voivat olla muistihäiriön taustalla, samoin kuin yleiskuntoa heikentävä sairaus tai sopimaton lääkitys. Näistä kannattaa keskustella ja kertoa lääkärille, jotta saadaan oikea arvio tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä.

Mikäli muistihäiriö todetaan, liittyy siihen mm. verikokeita, joilla pyritään selvittämään muistisairauksien riskitekijöitä, kuten sydän- ja verenkiertohäiriöitä, sekä aineenvaihduntahäiriöihin ja yleissairauksiin liittyviä muistihäiriötä, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta tai B12-vitamiinin puutos. Jälkimmäiset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia muistihäiriöiden syitä.

Kuvantaminen

Mikäli selkeä muistihäiriö on todettu, lääkäri arvioi aivojen kuvantamistutkimusten tarpeellisuuden. Näitä tehdään sekä perusterveydenhuollon muistipoliklinikoilla että erikoissairaanhoidossa neurologin tai geriatrin vastaanotoilla.

Tietokonekuvaus

Jo pään tietokonekuvauksella (TT) voidaan sulkea pois tiettyjä, osin hoidettavia tiloja, kuten normaalipainehydrokefalus tai otsalohkon alueen hyvänlaatuinen meningeooma-kasvain. Merkittävät aivoverenkiertohäiriöt näkyvät myös TT-kuvauksessa. Aivokuoren yleinen kudoskato eli atrofia todetaan kuvauksissa yleensä vasta pidemmälle edenneessä muistisairaudessa. Tärkeiden muistirakenteiden, kuten hippokampusten atrofia on toisinaan todettavissa jo TT-kuvauksessa.

Magneettikuvaus

Pään magneettikuvaus on TT-kuvausta huomattavasti tarkempi aivojen kuvaus. Siinä on mahdollista erottaa vähäisetkin aivoverenkiertohäiriöiden aiheuttamat muutokset, ja Alzheimerin taudille tyypillinen aivojen sisemmän ohimolohkon ja hippokampuksen kutistuma näkyy magneettikuvauksessa TT-kuvausta tarkemmin ja usein jo taudin varhaisvaiheessa. Magneettikuvaus on TT:tä suositeltavampi tutkimus erityisesti muistisairauksien varhaisessa vaiheessa —tilanteissa, joissa pyritään erottamaan muistisairaudet masennuksesta tai muista psykiatrisista häiriöistä.

Lisätutkimukset

Toisinaan tarvitaan myös neurologisia lisätutkimuksia. EEG:tä käytetään tiettyjen aivotulehdusten selvittelyissä. Isotooppikuvaukset PET ja SPECT voivat antaa lisätietoa muistisairauden tyypistä. Selkäydinnesteen (likvorin) tiettyjen valkuaisaineiden (amyloidin ja tau-proteiinin) määrä ja suhde ovat Alzheimerin taudissa ja eräissä muissa muistisairauksissa poikkeavia. Joissakin harvinaisissa tilanteissa myös geenitestit voivat antaa lisätietoa muistisairauden luoneesta.

Diagnoosi

Muistisairauden diagnoosi perustuu pääosin kliiniseen kuvaan (oireisiin ja neurologisessa tutkimuksessa esiin tuleviin löydöksiin) sekä muistin ja tiedonkäsittelyn tasoon ja tyyppiin eli neuropsykologisiin löydöksiin. MMSE-, MoCA ja CERAD-testien lisäksi toisinaan tarvitaan myös tarkempia neuropsykologisia testejä. Näitä testejä tehdään varsinkin varhain alkavissa muistisairauksissa työikäisillä ( alle 65v.) Niiden perusteella saadaan tarkka käsitys muistin ja päättelykyvyn, kielellisten ja hahmotushäiriöiden luonteesta. Ne auttavat myös usein erottamaan masennuksen  tai muun  häiriötekijän sekä eri muistisairaudet toisistaan.

Tutkimusten kokonaisuuden perusteella lääkäri asettaa diagnoosin. Joskus diagnoosi ei kuitenkaan selviä, vaan tilannetta jäädään seuraamaan ja kontrollikäynti sovitaan esimerkiksi vuoden päähän.

Kirjoittaja:

neurologian erikoislääkäri, dosentti Kati Juva