”Jos saisit valita vapaasti, jäisitkö Suomeen Alzheimer-diagnoosin kanssa vai muuttaisitko takaisin kotimaahasi?”
Suomessa asuvan, Alzheimeria sairastavan maahanmuuttajan omainen
Tämä kysymys heijastaa todellista huolta monien maahanmuuttajataustaisten ikääntyneiden keskuudessa. Muistisairaus ei vaikuta ainoastaan muistiin ja kognitioon, vaan myös vuorovaikutukseen, identiteettiin ja kuulumisen tunteeseen. Myös rajallinen tieto saatavilla olevista palveluista ja epäluottamus terveydenhuoltoa kohtaan aiheuttavat epävarmuutta.
Muistisairaus voi tehdä arjesta haastavaa Ihmisille, jotka ovat eläneet suuren osan elämästään toisella kielellä tai toisessa kulttuurissa.
Terveydenhuoltojärjestelmillä on usein vaikeuksia vastata kielivähemmistöihin kuuluvien ikääntyvien ihmisten tarpeisiin. Erityisesti muistisairauksien hoito tuo nämä puutteet selvästi esiin. Tässä yhteydessä vapaaehtoisilla – erityisesti niillä, jotka jakavat saman äidinkielen ja kulttuuritaustan – on keskeinen rooli esteiden vähentämisessä ja luottamuksen rakentamisessa.
Vahva kiinnostus ja motivaatio
Kulttuurisensitiivisessä muistityössä maahanmuuttajataustaiset vapaaehtoiset voivat selittää muistisairautta tutuin käsittein, lieventää pelkoja ja kannustaa ihmisiä hakeutumaan avun piiriin varhaisemmassa vaiheessa. Tämä rooli on erityisen tärkeä yhteisöissä, joissa muistisairaus nähdään tabuna tai perheen yksityisenä asiana.
Muistiopas-hankkeessa 70 % osallistujista ilmaisi kiinnostuksensa vapaaehtoistoimintaan. Tämä haastaa käsityksen, että maahanmuuttajia olisi vaikea saada mukaan vapaaehtoistyöhön. Kun vapaaehtoiset otetaan mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon, heille kehittyy vahva omistajuuden tunne, mikä lisää sitoutumista ja toiminnan kestävyyttä.
Muistiopas-hankkeessa pyrimme tarjoamaan merkityksellisiä vapaaehtoisrooleja ja samalla mahdollistamaan joustavan osallistumisen kunkin osallistujan elämäntilanteen mukaan. Koulutus, jatkuva tuki sekä vapaaehtoisten osaamisen ja elämänkokemuksen kunnioittaminen olivat keskeistä onnistumisen kannalta. Kieltä pidettiin koko ajan vapaaehtoistoiminnan ja hoivan ydinelementtinä, ei jälkikäteen huomioitavana seikkana. Myös yhteistyö maahanmuuttaneiden yhteisöjen ja paikallisten yhdistysten kanssa oli ratkaisevaa vapaaehtoisten tavoittamisessa.
Vapaaehtoistyötä ilman sujuvaa suomen kieltä?
Tarvitseeko vapaaehtoisen puhua sujuvaa suomea voidakseen toimia muistiyhdistyksessä? Ei välttämättä.
Eräs vapaaehtoinen työskentelee kerran tai kaksi kuukaudessa muistikahvilassa, auttaen käytännön tehtävissä, kuten tilan järjestelyssä, kahvitarjoilussa ja osallistujien tukemisessa. Hän kertoo: ”Havainnoin ryhmää ja huomaan nopeasti, kuka tarvitsee apua. Kieli ei ole ongelma. Suuri osa vuorovaikutuksesta on ei-verbaalista, erityisesti silloin kun kielelliset taidot ovat heikentyneet”.
Suomessa on yli 500 000 asukasta, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. Siitä huolimatta maahanmuuttajat ovat edelleen aliedustettuina järjestäytyneessä vapaaehtoistoiminnassa, erityisesti sosiaali- ja terveysalalla.
Yleisiä syitä ovat henkilökohtaisen kutsun puuttuminen, epäily oman kielitaidon riittävyydestä ja epävarmuus siitä, ovatko he tervetulleita.
Eräs muistiohjaaja totesi: ”Monia maahanmuuttajia saattaisi kiinnostaa, mutta he eivät uskalla. Meidän täytyy rohkaista heitä ja pyytää mukaan”.
Muistiopas-hankkeen kokemukset osoittavat, että osallistava asenne ja joustavat rakenteet voivat vapauttaa tämän hyödyntämättömän potentiaalin.
Muistiyhdistykset mukaan toimintaan
Hankkeemme tarjosi kulttuurisensitiivisyyteen liittyviä koulutusmahdollisuuksia muistiyhdistysten ammattilaisille. Suuremman vaikutuksen teki kuitenkin suora kontakti maahanmuuttajataustaisten vapaaehtoisten kanssa. He osoittautuivat kykeneviksi tekemään moninaisuudesta inhimillistä ja konkreettista ammattilaisille. Sen sijaan, että kulttuurisensitiivisyydestä puhuttaisiin abstraktilla tasolla, vapaaehtoiset konkretisoivat sen arjessa.
Samalla he haastoivat puutteisiin keskittyvän ajattelun. Sen sijaan, että ammattilaiset etsisivät heikkouksia maahanmuuttajataustaisista vapaaehtoisista, he näkevät omin silmin heidän ainutlaatuiset vahvuutensa. Näin vapaaehtoiset auttavat vähentämään ennakkoluuloja, tuovat uusia näkökulmia ja parhaimmillaan muistuttavat ammattilaisia siitä, miksi he alun perin valitsivat tämän alan.
Vapaaehtoiset sillanrakentajina
Yhteiskuntien monimuotoistuessa ja väestön ikääntyessä kulttuurisensitiivinen muistityö ei voi enää nojata pelkästään ammatillisiin palveluihin. Maahanmuuttajataustaiset vapaaehtoiset, jotka tuovat muistityöhön oman kielensä, kulttuurinsa ja elämänkokemuksensa, ovat korvaamattomia. He rakentavat luottamusta, vähentävät stigmaa ja varmistavat tiedon ja tuen saavutettavuuden. He rakentavat siltoja yhteisöjen ja palveluiden välille – siten he tukevat omaa yhteisöään sisältä käsin.
Kun maahanmuuttajataustaiset vapaaehtoiset otetaan lämpimästi vastaan, heidät koulutetaan ja heihin luotetaan, he mahdollistavat entistä osallistavamman ja inhimillisemmän muistityön.
Lisätiedot
- Barriers to Accessing Care and Support Services for Older Immigrants and Immigrants with Dementia in Finland: Perspectives of Professional Social and Health Care Providers
- Hyvinvointialueet tarvitsevat aktiivista antirasismia torjuakseen Suomeen muuttaneiden ja etnisten vähemmistöjen kohtaamaa syrjintää
- Megatrendit 2026 Kohti uutta yhteiskuntasopimusta (PDF)
Kirjoittajat
Muistiopas-hanke; eri kieli- ja kulttuuritaustaisten muistisairaiden ja läheisten tukeminen, monikulttuurisen muistityön kehittäminen ja vahvistaminen (suomi, svenska, English). Työskentelee osa-aikaisesti.
Muistiopas-hanke; eri kieli- ja kulttuuritaustaisten muistisairaiden ja läheisten tukeminen, monikulttuurisen muistityön kehittäminen ja vahvistaminen (suomi, svenska, Deutsch, English)
