Luonnossa liikkumisen iloa myös muistisairaille

Tällä viikolla vietetään Sydänliiton Sydänviikkoa, jonka teemana on ”Liikkuen hyvää sydämelle”. Tänä vuonna kampanjassa keskitytään erityisesti luonnossa liikkumiseen.

Tiedämme, että liikkuminen tekee hyvää terveydelle, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Luonnossa oleilu ja liikkuminen edistää näitä samoja asioita. Liikkuminen on tärkeää myös muistisairaalle samalla tapaa kuin kenelle tahansa muullekin. Luonnon epätasainen maasto haastaa tasapainoa sekä lihasvoimaa ja ylläpitää esimerkiksi kävelykykyä. Muistisairaalle aktiivinen liikkuminen mahdollistaa erityisesti toimintakyvyn ylläpidon ja omatoimisen arjen.

Muistisairaalle sopivat samat luonnossa liikkumisen kohteet kuin muillekin. Näitä ovat esimerkiksi pihat, puistot, puutarhat, meren- ja järvenrannat, metsään tehdyt luontoreitit, ulkokuntosalit ja lähiliikuntapaikat. Muistisairaiden luonnossa liikkumista edistää se, miten hyvin luontokohteissa on otettu huomioon muistisairaan tarpeet ja esteettömyys.

Muistisairaan näkökulmasta esteettömyys luonnossa liikkuessa tarkoittaa esimerkiksi selkeitä opasteita, toimintaa tukevia, visuaalisesti selkeitä vihjeitä, joita on tehostettu kuvien ja värien avulla, kulkuväylien johdonmukaisuutta, hyvää valaistusta, levähdyspaikkoja ja kohteen helppoa saavutettavuutta. Muistisairaan luonnossa liikkumista helpottaa myös kanssaihmisten ymmärtäväisyys ja hyväksyntä erilaisuutta kohtaan.

Liikkumisen ympäristöjä, luontokohteita ja ulkoliikuntapaikkoja kunnostetaan ja rakennetaan uusia. Kohteiden suunnittelussa on oiva mahdollisuus miettiä kokonaisuuksia muisti- ja ikäystävällisyyden näkökulmasta. Kun kohteet on toteutettu ja niissä on onnistuneesti huomioitu muisti- ja ikäystävällisyys, on kyseiset kohteet oleellista tuoda selkeästi yleisön tietoon esimerkiksi kuntien internetsivuilla. Näin kohteiden luokse myös löydetään!

PS. Muistathan huolehtia omasta ja läheisesi turvallisuudesta luonnossa liikkuessanne. Valitse hyvät keliolosuhteisiin sopivat kengät, nappaa tarvittaessa mukaan keppi, rollaattori tai muu liikkumisen apuväline, silmälasit tai aurinkolasit, mukava seuralainen ja jos seuralaista ei tällä kertaa löydy käsikynkkään, niin GPS-paikannin voi olla hyvä valinta taskun pohjalle!

 

Kirjoittaja:

Oona Etolin
Gerontologian ja kansanterveyden maisteriopiskelija
Jyväskylän yliopisto