Tutkimusten perusteella tiedämme, että huono kuulo ja muisti ovat yhteydessä toisiinsa. Kun kuuleminen vaikeutuu, alkavat sosiaaliset tilanteet tuntua raskailta ja niistä vetäytyminen houkuttelevalta. Sosiaalinen kanssakäyminen toisi kuitenkin kaivattua kognitiivista haastetta, mikä auttaa pitämään muistia yllä. Rauhallinen ääniympäristö luo muistisairaalle paremmat mahdollisuudet osallistua ja pysyä keskusteluissa mukana. Ääniympäristöä ei siis pidä unohtaa tilojen suunnittelussa.
Muisti- ja ikäystävällisyys on ajankohtainen puheenaihe: ikääntyneen väestön osuus kasvaa tulevien vuosikymmenien aikana ja samalla muistisairaiden määrä kasvanee runsaasti. Monet ikääntyneet muistisairaat asuvat hoivakodeissa, joita rakennetaan tällä hetkellä paljon. On siis hyvä aika pohtia myös sisäympäristön muisti- ja ikäystävällisyyttä. Tässä tekstissä nostan esiin ääniympäristön vaikutuksen muistisairaan näkökulmasta.
Ääniympäristö kertoo meille nopeasti tilasta, johon astumme. Sen perusteella rekisteröimme monta asiaa: onko tilassa rauhallista, kaikuisaa tai meluisaa? Mistä suunnasta kuuluu ääniä, mitä siellä tapahtuu? Mihin suuntaan huomio kannattaa kiinnittää? Iän myötä tyypillisesti samaan aikaan heikentyvät kuulo ja näkö haastavat tätä tilan aistinvaraista hahmottamista.
Monella on apuvälineenä kuulolaite, joka kuitenkin vahvistaa tarpeellisten äänien ohella myös tarpeettomia hälyääniä. Heikkenevien aistien lisäksi muistisairaudet tuovat oman haasteensa ympäristön tulkintaan ja hallintaan, usein jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Kaikuisa tila vaikeuttaa äänilähteen suunnan hahmottamista.
Ääniympäristö osallisuuden mahdollistajana
Orientaation lisäksi ääniympäristön tärkeä tehtävä on tukea tilassa tapahtuvaa toimintaa. Useat viimeaikaiset muistisairaiden arkeen ja hoitoon liittyvät hankkeet ovat kertoneet osallisuuden, kohtaamisen ja kommunikaation merkityksestä. Ne tuovat kaivattua kognitiivista haastetta aivoille ja toisaalta mielekästä tekemistä päivään. Hoivakotien yhteisten tilojen olisi siis hyvä tukea keskustelua ja sosiaalisia tilanteita, joissa asukkaat jaksavat ja haluavat olla. Sopivassa ääniympäristössä tällaiset kohtaamisen tilanteet helpottuvat.
Muistisairas tarvitsee kommunikointinsa tueksi sopivan ääniympäristön. Hänen on tärkeä saada helposti selvää keskustelukumppanin puheesta, sillä kyky täydentää puuttuvia, kuulematta jääneitä tavuja ei ole entisellään. Jos tila on kovin kaikuisa, puheen erotettavuus heikkenee ja keskustelua on vaikea seurata.
Kun vastavuoroisesta keskustelusta tulee työlästä, alkaa tilanteesta vetäytyminen tuntua houkuttelevalta. Lisäksi muistisairailla tavataan usein ääniherkkyyttä: melu ja kovat äänet saattavat pelottaa tai herättää aggressiota ja lisätä eristäytymistä. Riittävän rauhallinen ääniympäristö voi siis tukea muistisairaan omaehtoista osallistumista tärkeisiin sosiaalisiin tilanteisiin.
Yhteiset tilat ja lepotilat tarvitsevat pehmeän ja rauhallisen äänimaailman
Hoivatiloissa kannattaa keskittyä pääasiassa rauhallisen äänimaailman luomiseen. Tiloissa, joissa tapahtuu, ja joissa ollaan yhdessä, on hyvä olla pehmeä äänimaailma. Silloin tilan kaiku ei häiritse puheen selkeyttä, eivätkä äänitasot nouse liian korkeiksi, vaikka televisio on päällä tai joku korottaa ääntään.
Lepoon tarkoitetussa tilassa tulisi olla rauhallista, eivätkä muiden tilojen äänet saisi kantautua käytäviltä häiritsemään lepoa. Pieni kaiunta voi tukea äänen kantautumista tiloissa, joissa esitetään akustista musiikkia tai pidetään puheita suuremmalle joukolle.
Kun hyvä ääniympäristö otetaan tavoitteeksi heti rakennushankkeen alussa, saavutetaan paras lopputulos kustannustehokkaimmin.
Akustiikkasuunnittelija osaa suunnitella koko rakennuksen akustiikan tehokkaasti. Myös materiaalivalmistajilta saa hyviä vinkkejä. Tutustu myös muisti- ja ikäystävällisen ääniympäristön oppaaseen.
Ääniympäristöä voi parantaa myös jälkikäteen
Huoneakustiikkaa, eli tilan ääniympäristöä on yleensä mahdollista parantaa melko helposti myös valmiissa tiloissa. Pintamateriaalit vaikuttavat ääniympäristöön: kattoon ja seinille sijoitetuilla akustiikkalevyillä voidaan parantaa ääniympäristöä huomattavasti. Myös akustoivilla verhoilla, matoilla tai pehmeillä huonekaluilla on vaikutusta.
Lisäksi kannattaa pohtia toiminnallisia keinoja: onko tilassa kovaäänistä toimintaa tai laitteita, voiko niitä sijoittaa kauemmas tai ajoittaa eri hetkeen? Onko televisio päällä samaan aikaan kun lähellä halutaan käydä keskustelua?
Muisti- ja ikäystävällinen ääniympäristö on osa esteettömyyttä. Rauhallinen ääniympäristö tukee mielekästä arkea hoivakodissa – niin jokapäiväistä kommunikaatiota, kuin tilojen hahmotettavuutta.
Tiia Huuskonen
Kirjoittaja työskentelee Saint-Gobain Ecophonilla konseptikehittäjänä, ja tärkeä osa hänen työtään on levittää tietoa ääniympäristön vaikutuksista erilaisissa sisätiloissa.
