Äiti, isoäiti, aivoterveyslähettiläs, vapaaehtoistoimija, sairaanhoitaja, yhdistyksen puheenjohtaja, palvelukodin johtaja, lukumummi. Siinä muutamia nimikkeitä, joilla Keminmaassa asuvaa Aulikki Jänis-Koivuniemeä, 79, on voinut elämänsä aikana kutsua.
Alun perin Virolahdelta kotoisin oleva Aulikki Jänis-Koivuniemi opiskeli sairaanhoitajaksi Lappeenrannassa ja valmistui vuonna 1970. Hän muutti töiden perässä Kuusamoon, jossa tapasi tulevan aviomiehensä. Kuusamosta tie vei
Kalajoen kautta Kemiin ja keskussairaalaan töihin. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Aulikki jäi kotiäidiksi. Kotiäitiyden ohessa hän teki sairaanhoitajan sijaisuuksia.
Kun toimeliaalle naiselle tarjottiin mahdollisuutta ryhtyä pyörittämään palvelukotia Keminmaassa, hän empi vain hetken. Palvelukodin johtajana Aulikki toimi kahdeksan vuoden ajan.
– Se oli mukavaa aikaa. Työviikot saattoivat olla joskus jopa 70-tuntisia, mutta töissä oli kivaa ja meillä oli hyvä työporukka. Palvelukodissa oli vain kuusi asukasta. Asukkaat viihtyivät ja omaiset tykkäsivät, kun hoito oli yksilöllistä. Joskus kesäisin tilattiin palvelukodille hevonen kärryineen ja kuskeineen ja kutsuttiin kylän lapsetkin mukaan ajelemaan palvelukodin asukkaiden kanssa.
Palvelukodin toiminta loppui, kun kunta myi rakennuksen yksityiselle ja sen vuokra nousi liian korkeaksi pienelle palvelukodille.
Aivoterveyslähettilääksi
Aulikki näki lehdessä ilmoituksen Lapin Muistiluotsin järjestämästä Muistikaveri-kurssista ja innostui lähtemään mukaan. Sitä kautta tuli tutuksi Länsi-Pohjan Muistiyhdistys. Pian Aulikki jo huomasi olevansa yhdistyksen hallituksessa. Aulikki toimi myös yhdistyksen puheenjohtajana lähes 10 vuotta.
Yhdistykseen tuli pyyntöjä saada tietoa aivoterveydestä. Aulikki suoritti Muistiliiton järjestämän aivoterveyslähettiläsvalmennuksen ja siitä alkoi polku aivoterveyden sanansaattajana. Se on pitänyt sisällään lukuisia luentoja
aivoterveydestä ja aivotreeniryhmien ohjaamista.
– Aiempi koulutukseni ja kokemukseni hoitoalalta ovat myös auttaneet paljon aivoterveysurallani. Minulla on pitkä kokemus muistisairaiden parissa työskentelystä. Aivoterveysaiheiden lisäksi olen pitänyt luentoja muistisairautta sairastavan kohtaamisesta.
– Minulla on luennoillani mukana aivoterveyteen liittyvää kirjallisuutta. Niistä etsin itsekin lisätietoa ja luennoilla osallistujat niitä myös mielellään selailevat. Luentojeni tarkoitus on myös toimia innoittajana siihen, että ihmiset
lähtevät itse etsimään tietoa oman aivoterveyden kohentamiseksi.
– Joskus olen antanut luennoilla muistiläksyksi, että opetelkaa läheisenne puhelinnumero ulkoa. Yleisön ensimmäinen reaktio on, että numerothan ovat tallennettuina puhelimessa. Jälkeenpäin olen kuitenkin saanut tästä kiitosta, kun joku on kertonut joutuneensa tilanteeseen, jossa sitä ulkoa opeteltua puhelinnumeroa on tarvittu.
Nykyään Aulikki on Länsi-Pohjan Muistiyhdistyksen varapuheenjohtaja. Hän vastaa myös yhdistyksen Muistikahvila-toiminnasta.
– Muistikahvilat ovat kaikille avoimia tapahtumia. Ensin pidän pienen tietoiskun aivoterveydestä tai muistista. Sen jälkeen on aivotreenit. Lopuksi kahvitellaan ja keskustellaan. Muistikahvila-toiminta on erittäin tärkeää, koska monille se saattaa olla ainoa sosiaalinen kontakti kuukauden aikana. Kasvokkaiset tapaamiset ja keskustelut ovat tärkeä osa aivoterveyden ylläpitoa.
Aulikki on huolissaan järjestöihin kohdistuvista valtionavustusten leikkauksista ja niiden vaikutuksesta yhdistyksen toimintaan.
– Pyöritämme yhdistystä vapaaehtoisvoimin, mutta kyllä toimintaan rahaakin tarvitaan, sehän on selvä. Yhdistyksen järjestämä toiminta on ennaltaehkäisevää ja muistisairautta sairastavien ja heidän läheistensä arkea tukevaa. Miten ihmisille käy, jos se loppuu?
Pieniä tekoja aivojen hyväksi
Aulikki Jänis näkee suomalaisten aivoterveyden tilanteen siinä mielessä hyvänä, että meillä on käytössämme jatkuvasti päivittyvää tietoa aivoterveydestä ja aivosairauksista.
– Yleinen kiinnostus aivoterveyteen on kasvanut huimasti. Paljon esillä ollut FINGER-elintapaohjelma on myös vaikuttanut ihmisten tiedonjanoon. He haluavat kuulla monipuolisesti aivoterveyteen vaikuttavista asioista, kuten ruokavalio, liikunta, uni, aivojumppa, sosiaaliset suhteet, sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hallinta, uusien taitojen opettelu ja mielen hyvinvointi.
– Monet yllättyvätkin siitä, että esimerkiksi ihmisten tapaaminen ja uni vaikuttavat aivojen hyvinvointiin. Pienillä arjen teoilla voi siis vaikuttaa.
Aulikki näkee myös uhkia suomalaisten aivoterveydelle.
– Kaikenmoinen laiskuus ja somen ylenmääräinen käyttö uhkaavat aivojen hyvinvointia. Puhutaan, että puhelimet pois koululaisilta, mutta sama koskee myös aikuisia. Some vie kaiken ajan. Osan siitä voisi käyttää vaikkapa oman aivoterveyden hoitamiseen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa
Aulikki painottaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa aivoterveydestään huolehtimista. Aivot hyötyvät elämän eri vaiheissa tehdyistä positiivisista muutoksista.
– Ei pidä paikkaansa, että ikääntyessä aivojen kuuluukin rapistua ja muistin huonontua, eikä sille vaan voi mitään.
– Toinen virheellinen käsitys on, että kun ei ole tähänkään mennessä tehnyt mitään, ei enää kannata aloittaa. Kyllä kannattaa! Aivoja kannattaa treenata, vaikka olisi minkä ikäinen. Ruokavalionkin suhteen voi aloittaa pienesti. Ellei ole syönyt kasviksia, ei heti tarvitse syödä viittä kourallista päivässä. Voi aloittaa yhdestä kourallisesta.
Aulikki on huolissaan siitä, että moni ikääntynyt asuu yksin, syö yksipuolista ravintoa ja saattaa monista eri syistä viettää paljon aikaa kodin seinien sisäpuolella.
– Ikäihmisten kohdalla kiinnittäisin aivoterveyden hoidossa erityistä huomiota ruokavalion monipuolisuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Kannattaa lähteä ihmisten ilmoille tai olla puhelimitse jutuissa muiden kanssa. Järjestöjen tarjoamaa ystävätoimintaa kannattaa myös hyödyntää.
Jäniksiä keräilevä lukumummi
Entä miten aivoterveyslähettiläs itse hoitaa aivojaan?
– Rakastan lukemista. Kirjat ovat ihastuttava asia. Minulla on joka huoneessa kirjahylly ja yhteensä varmaan 2 000 kirjaa.
Aulikki myös siirtää rakkauttaan lukemiseen eteenpäin vallan ihastuttavalla tavalla.
– Toimin paikallisessa koulussa lukumummina. Luemme lasten kanssa yhdessä kirjoja ja keskustelemme niistä.
– Lukemisen lisäksi täytän ristikoita ja kokoan palapelejä. Nytkin on varmaan kymmenen palapeliä odottamassa kokoamista.
Aulikki viettää puolet vuodesta Keminmaan Itäkoskella sijaitsevassa kesäkodissa, joka on viisi vuotta sitten menehtyneen puolison lapsuudenkoti.
– Yksi vanhimmista harrastuksistani on jänisten keräily. Kesäkodissa minulla on pupupuovi, jossa on eri kokoisia ja eri materiaaleista tehtyjä pupuja sekä monta kansiollista pupukortteja. Pienin esine on pupukorvikset ja suurin yli metrin korkuinen pupu. Olen pitänyt pupupuovissa näyttelyjä ja suunnittelen seuraavaa kesälle 2025.
Aivoterveyttä edistävästä hyötyliikunnasta käy talvisin polttopuiden kärrääminen omakotitalon liiteristä pannuhuoneeseen ja ympäri vuoden pienet kävelylenkit 11-vuotiaan perhoskoira Papin kanssa.
Aulikki on edelleen monessa mukana, mutta joko näköpiirissä siintävät leppoisat eläkepäivät?
– Täytän ensi vuonna 80 vuotta. Uhkaan aina jääväni eläkkeelle, mutta vapaaehtoistyö on vienyt mukanaan – eihän tästä voi pois jäädä. Mitäs minä sitten tekisin, löhöäisin sohvalla ja lukisin kirjaa? Sitä paitsi on minulla tässä omakin lehmä ojassa. Kun tapaan ihmisiä ja vedän aivotreenejä, se on mitä suurimmassa määrin myös oman aivoterveyteni hoitamista.
Teksti: Jonna Rytinki
Kuvat: Nina Susi
