Lääkkeetön hoito

Lääkkeettömässä hoidossa pyritään tunnistamaan oireita laukaisevat tekijät. Näin niiden esiintymistä voidaan välttää tai ainakin vähentää. Tarvittaessa ympäristöä muokkaamalla voidaan vahvistaa muistisairaan itsenäistä suoriutumista ja tukea häntä elämään omannäköistään arkea sekä juhlaa.

Muistisairaan ymmärtävä kohtaaminen on lääkkeettömän hoidon yksi merkittävä kulmakivi. Muistisairas kohdataan aina aikuismaisesti ja kunnioittavasti. Samalla on tärkeää olla empaattinen ja tarvittaessa kysyä keskustelua auttavia tarkentavia kysymyksiä. Myös muistisairaalle on tärkeää kokea tulevansa kuulluksi. Jos muistisairas kokee hätääntymistä, eläen menneessä todellisuudessa, kuuntelevan korvan tarjoaminen usein helpottaa. Asetu samalle tasolle hänen kanssaan, kuuntele, kysy, kysy tarvittaessa lisää, tarkenna (tarkoititko että). Keskustelua voi tarvittaessa johdatella muistelemiseen, jolloin sairastunut saa tilaisuuden muistella hänelle merkityksellisiä aikoja. Muistelu tarjoaa eheyttävän vaikutuksen ja vahvistaa identiteettiä.

Kun muistisairaan kommunikointi on heikentynyt, on tärkeää, että muistisairas ihminen ja hänen läheisensä luottavat toisiinsa ja läheinen tuntee sairastuneen tavat ja tottumukset. Näin käyttäytymistä on helpompi tulkita. Esimerkiksi nälkä, jano, kuumuus, palelu, kipu tai turhautuminen voivat herkästi kanavoitua levottomuudeksi, kun kommunikaatiolle ei löydy muita keinoja.

On tärkeää pitää hyvää huolta muistisairaan hyvinvoinnista varsinkin silloin, kun hän ei pysty itse tarpeistaan kertomaan. Hyvään huolenpitoon kuuluvat muun muassa tasapainoinen ja riittävä ravitsemus ja nesteytys, levon ja liikunnan oikea suhde, sekä mahdollisen kivun hoito ja sen ennakointi. Lisäksi hyvä hygienia, miellyttävät vaatteet ja tuttu ja turvallinen ympäristö lisäävät hyvinvointia.

Muistisairaan ihmisen hyvää elämää ja toimintakykyä tuetaan kiinnittämällä huomiota voimavaroihin ja taitoihin. Tämä vie huomiota pois ongelmista ja toiminnan haasteista. Perusteetonta rajoittamista vältetään, jotta muistisairas ihminen voi tehdä itsenäisiä valintoja, joiden merkityksen kykenee ymmärtämään. Tämä vahvistaa sairastuneen omanarvontuntoa. Sairastuneen hyvä elämänlaatu näkyy ulospäin hyvänä olona.

Terapiat, kuten puhe-, musiikki-, taide- tai toimintaterapia, voivat auttaa tukemaan sairastuneen ja läheisten elämänlaatua. Esimerkiksi levottomuus ja pakko-oireet voivat johtua tekemisen puutteesta ja turhautumisesta. Mielekkään tekemisen tarjoaminen voi helpottaa oireita.

Muistisairas kaipaa usein käsilleen tekemistä. Sairauden edettyä voi käsillä tunnusteltavat erituntuiset ja erimuotoiset materiaalit tuottaa mielihyvän tunnetta. Hyvä vaihtoehto voi olla vaikka itse tehty muhvi, johon on ommeltuna esimerkiksi nappeja, vetoketju, tai rapisteltava muovi.