Muistisairaudet ovat nopeasti yleistyvä kansantauti, joka näkyy yhä useammin myös taloyhtiöissä. Suomessa on arviolta noin 150 000 muistisairasta henkilöä, joista suurin osa on yli 80-vuotiaita. Yli 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä asuu omissa kodeissaan, usein tavallisissa taloyhtiöissä.
Työskentelin useita vuosia asumisneuvojana, ja olen nähnyt läheltä, miten muistisairaudet vaikuttavat ihmisten arkeen ja erityisesti asumiseen. Kohtasin monia tilanteita, joissa taloyhtiön asukkaat tai isännöitsijät ottivat yhteyttä huolestuneina muistisairaan asukkaan pärjäämisestä kotonaan. Usein olin asukkaan ensimmäinen kontakti avun piiriin pääsemisessä.
Tällä hetkellä olen töissä Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö-hankkeessa (2024–2025), jonka tavoitteena on parantaa ikääntyneiden ja muistisairaiden asumisolosuhteita taloyhtiöissä. Olen päässyt syventämään ymmärrystäni ja huomannut, että erityisesti kolme asiaa ovat avainasemassa ikääntyneiden ja muistisairaiden asumisen kehittämisessä: asukkaiden kuuleminen, ennakoivat toimet ja yhteistyö eri toimijoiden välillä.
Ennakoinnin merkitys muistisairaan asumisessa
Muistisairaus etenee yleensä hitaasti, ja jokaisen sairauden kulku on yksilöllinen. Usein ensimmäiset merkit ovat lieviä muistikatkoksia tai hämmennystä arjen rutiineissa. Tässä vaiheessa asukas voi vielä vaikuttaa paljon omaan arkeensa ja asumiseensa.
Kun muistisairaus todetaan, on hyvä miettiä ajoissa, miten kotona asuminen voi jatkua turvallisesti. Kannattaa tarkistaa kodin esteettömyys ja turvallisuus, hakea kotihoidon palveluita, tutustua erilaisiin turvalaitteisiin ja suunnitella tulevaisuutta yhdessä omaisten kanssa.
Käytännön asioiden hoitaminen ajoissa helpottaa elämää myöhemmin ja vähentää stressiä sekä sairastuneelta että hänen läheisiltään.
On tärkeä kirjata ylös omat toiveet asumiseen ja hoitoon liittyen, jos sairaus etenee siihen pisteeseen, ettei kykene enää itse ilmaisemaan omia mieltymyksiään. Kannattaa sopia kuka hoitaa raha-asiat ja kuka huolehtii taloyhtiön päätöksentekoon osallistumisesta.
Taloyhtiöissä kannattaa keskustella muistisairaiden asukkaiden pärjäämisestä, hankkia tietoa ja miettiä toimintatapoja turvallisen asumisen edistämiseksi.
Naapureiden huolenaiheet
Omat asiakkaani asumisneuvojana olivat usein niitä, jotka eivät tunnistaneet omia oireitaan, eivätkä siksi olleet osanneet hakeutua hoitoon.
Naapureilta tuli ilmoituksia esimeriksi yöllisistä häiriöistä tai sopimattomasta käytöksestä. Isännöinnin kautta tuli tieto muun muassa jatkuvasta lukkojen vaihdattamisesta tai usein toistuvista ovenavauspyynnöistä.
Tehtävänäni oli kartoittaa tilanne ja ohjata oikeiden palveluiden piiriin. Asiakkaani olivat usein yksinäisiä ja ilman ulkopuolista apua. Heillä ei ollut läheisiä tai omaiset asuivat kaukana, eivätkä tienneet todellista tilannetta.
Suosittelin naapureille, että jos he huomaavat muistisairauteen viittaavia merkkejä, ensimmäinen askel on yrittää puhua asukkaan kanssa ystävällisesti ja rauhallisesti. Ei tarvitse olla puheeksi oton ammattilainen, voi kysyä onko kaikki hyvin ja tarvitseeko apua. Voi kertoa huolestaan ja kysyä lupaa olla yhteydessä omaisiin tai hoitavaan tahoon.
Jos tämä ei onnistu tai tilanne pahenee, kannattaa tehdä huoli-ilmoitus hyvinvointialueelle. Olisi parasta, että ilmoituksen tekee huolen havainnut henkilö itse ja sen voi tehdä myös nimettömästi.
Ilmoitus kannattaa tehdä ajoissa ennen ongelmien kärjistymistä, sillä sairauden etenemistä voidaan hidastaa ajoissa aloitetulla tuella ja hoidolla. Naapureiden havainnot arjen sujumisesta voivat auttaa myös, jos hoitavilla tahoilla on käsitys, että asukas on vielä täysin toimintakykyinen.
Kiireellisissä tilanteissa, esimerkiksi jos asukas ei huolehdi ravinnostaan tai lääkityksestään, sosiaalipäivystys on parempi vaihtoehto huolesta ilmoittamiseen.
Ohjeistusta tilanteeseen voi kysyä myös paikallisesta seniorineuvonnasta tai Muistineuvo tukipuhelimesta.
Muistisairaan kohtaaminen
Naapureiden pienet teot, kuten kuulumisten kysyminen ja asukkaan tilanteen tarkistaminen, jos häntä ei ole näkynyt, voivat merkittävästi lisätä turvallisuuden tunnetta ja ehkäistä vakavampia ongelmia.
Olen oppinut, että keskusteluissa muistisairaan kanssa on turhaa väittää vastaan, vaikka asukas kertoisi asioista, jotka eivät tunnu olevan totta. Sen sijaan keskustelun voi ohjata konkreettisiin, tämän hetken asioihin.
Tilanteet voivat olla välillä haastavia, mutta asenteella on iso merkitys. Rauhallinen ja selkeä puhe, ystävällinen ja välittävä kohtaaminen auttavat kommunikoimaan muistisairaan kanssa. Kun muistisairas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi, se lisää hänen turvallisuuden tunnettaan ja vähentää ahdistusta.
Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö -hanke
Ympäristöministeriön ja Kiinteistöliiton jäsenyhdistysten rahoittama -Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö -hanke (2024–2025) jakaa taloyhtiöille ja niiden asukkaille tietoa ikääntymisen vaikutuksista asumiseen sekä kehittää toimintamalleja, jotka edistävät ikä- ja muistiystävällistä asumista taloyhtiöissä.
Hanke tekee Muistiliiton kanssa aktiivista yhteistyötä. Muistiliitto tulee tuottamaan hankkeen käyttöön lyhyen infovideon, joka on katsottavissa esimerkiksi yhtiökokouksessa. Lisäksi hankkeessa kokeillaan pilottitaloyhtiöissä Turvallisesti kotona -hankkeen kehittämää Muistiystävällinen taloyhtiö -valmennusmallia tai taloyhtiötreffejä.
Syksyllä 2024 käynnistyy Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö -hankkeen valtakunnallinen koulutuskiertue, jonka kaikille avoimissa ja maksuttomissa tilaisuuksissa käsitellään ikäihmisten asumista. Puhumassa on mm. paikalisten muistiyhdistysten asiantuntijoita, jotka kertovat lisää muistisairaan asumisen haasteita ja ratkaisuista.
Hankkeen valtakunnallisen kyselyn mukaan taloyhtiöissä toivotaan lisää tietoa muistisairauksista ja siitä, miten he voivat tukea sairastuneita asukkaita.
Maura Tiuraniemi
Kirjoittaja työskentelee Kiinteistöliiton jäsenyhdistysten ja Ympäristöministeriön rahoittamassa Ikä- ja muistiystävällinen taloyhtiö -hankkeessa (2024–2025). Hän on koulutukseltaan sosionomi ja työskennellyt aiemmin asumisneuvojana.
Kuva: Esa Piiroinen
