Lääkkeet
Muistisairauksien oireita hoidetaan sekä lääkkeettömillä että lääkkeellisillä keinoilla.
Apua lääkkeistä
Lääkehoidolla pystytään usein lieventämään muun muassa kognitiivisia eli aivojen tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita ja hidastamaan taudin kulkua. Oireiden lieventyminen voi näkyä esimerkiksi omatoimisuuden ja arjen sujuvuuden säilymisenä tai kohenemisena. Lääkkeet eivät kuitenkaan paranna ensisijaisesti muistia, joten usein potilaan unohtelu ja kysely eivät vähene lääkehoidolla. Lääkehoidon aloitusvaiheessa on tärkeää varmistua siitä, että lääkehoito toteutuu asianmukaisesti erityisesti yksinasuvilla.
Lääkehoidon teho tulee usein esiin hitaasti ja täysi teho on arvioitavissa vasta puolen vuoden kuluttua lääkkeen aloituksesta. Lääkityksen tulisi alkaa mahdollisimman varhain, jotta siitä saadaan suurin hyöty. Sillä voidaan siirtää toimintakyvyn laskua ja ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymisvaihetta 8-12 kuukaudella.
Lääkitystä kannattaa yleensä jatkaa myös pitkäaikaishoidossa. Lääkityksen aloittaminen jo laitoshoidossa olevalle on myös perusteltua, mikäli ilmenee hankaliksi koettuja oireita. Lääkehoito lopetetaan usein muistisairauden vaikeassa vaiheessa, kun lääkkeestä ei enää ole oletettavaa hyötyä.
Muistisairauksien lääkehoidossa käytetään usein niin sanottuja asetyylikoliiniesteraasin eli AKE:n estäjiä ja NMDA-reseptorin estäjää memantiinia. AKE:n estäjien ja NMDA-reseptorin estäjä memantiinin käyttö on yleistä muun muassa Alzheimerin taudissa, Lewyn kappale -taudissa ja Parkisonin taudin muistisairaudessa. Näitä lääkkeitä ei tyypillisesti käytetä otsaohimolohkorappeumien hoidossa.
AKE:n estäjät
Markkinoilla olevista Alzheimer-lääkkeistä suurin osa vaikuttaa lisäämällä asetyylikoliinin määrää aivoissa estämällä sen nopeaa hajoamista. Näin ollen muistille tärkeät hermoradat toimivat tehokkaammin. Tähän kolinergisten lääkkeiden ryhmään kuuluvat donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini.
Tutkimuksissa AKE:n estäjillä on todettu olevan suotuisia tai vakauttavia vaikutuksia muun muassa Alzheimerin tautiin sairastuneen henkilön yleisvaikutelmaan ja omatoimisuuteen, mutta ne eivät kuitenkaan estä sairauden etenemistä. Käytännössä AKE:n estäjien hyöty saattaa näkyä muun muassa yleisenä virkistymisenä tai käyttäytymisen oireiden helpottumisena.
AKE:n estäjät ovat yleensä hyvin siedettyjä. Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, ne liittyvät yleensä lääkkeen käytön aloitukseen tai annosnostoon ja lievenevät tyypillisesti pidemmässä käytössä. Rivastigmiinista on olemassa myös laastarimuotoinen valmiste, jonka haittavaikutukset ovat vähäisempiä kuin vastaavassa suun kautta otettavassa kapselissa. Yleisimmät haittavaikutukset ovat vatsavaivoja (pahoinvointi, ripuli). AKE:n estäjät saattavat hidastaa sydämen sykettä, ja tämän vuoksi lääkäri saattaa otattaa potilaalta sydänfilmejä lääkealoituksen yhteydessä. AKE:n estäjiä ei voi käyttää, jos sairastaa hoitamatonta sydämen sykettä hidastavaa sairautta (sick-sinus syndrooma) tai on äskettäin sairastanut mahahaavan tai ollut suolistoleikkauksessa. Varovaisuutta on myös noudatettava, jos sairastaa vaikeaa astmaa tai keuhkoahtaumatautia, munuaisten tai maksan vajaatoimintaa tai on äskettäin sairastanut sydäninfarktin.
Memantiini
Memantiini on toisella tapaa vaikuttava Alzheimer-lääke. Se vaikuttaa aivojen glutamaattitasapainoon vaikuttamalla NMDA-reseptorin toimintaan vaikuttaen kognitioon ja toimintakykyyn. Sen teho on kolinergisten lääkkeiden luokkaa.
Tutkimuksissa memantiinin on todettu lieventävän muun muassa Alzheimerin taudissa potilaiden kognitiivisia ja käyttäytymisen oireita, mikä näkyy esimerkiksi omatoimisuuden ja arjen sujuvuuden säilymisenä tai kohenemisena. Lääkehoito on tehokas erityisesti keskivaikeassa ja vaikeassa Alzheimerin taudissa. Memantiinia käytetään usein AKE:n estäjän kanssa yhtäaikaisesti Alzheimerin taudin edetessä, mutta sitä voidaan käyttää myös yksinään, jos AKE:n estäjää ei voida käyttää.
Memantiini on useimmiten hyvin siedetty. Sen yleisimmin aiheuttamat haittavaikutukset ovat väsymys, huimaus ja kiihtyneisyys. Tutkimuksissa näitä haittavaikutuksia on esiintynyt likimain saman verran myös verrokkiryhmässä lumelääkkeen käyttäjillä. Annostusta on pienennettävä, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta.
Sivuvaikutukset
Kaikilla lääkkeillä on joitakin sivuvaikutuksia. Ne kuitenkin usein lievittyvät ajan myötä, ja niiden ilmaantumista vähentää annoksen hidas nosto. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat vatsavaivat, kuten pahoinvointi, närästys ja ripuli. Näitä voi vähentää lääkkeen ottaminen aterian jälkeen.
Yleensä nämä lääkkeet virkistävät, mutta joskus ne myös kiihdyttävät liikaa ja lisäävät levottomuutta. Tällöin on harkittava lääkityksen vähentämistä. Mikäli yksi valmiste ei sovi tai ei tehoa, on syytä kokeilla toista tämän ryhmän lääkettä.