Isovanhempi ja lapsenlapsi.

Pienistä teoista suuria merkityksiä 

Jo 1800-luvulta peräisin olevan joululaulun sanoin, joulu on jo ovella. Joulunaikaan liittyy perinteisesti erilaisia odotuksia ja arvoja, tunnelmia ja tuoksuja. Lapsilla ja miksei meillä aikuisillakin odotus liittyy usein lahjoihin, niiden antamiseen ja saamiseen. Arvoihin liittyvinä jouluisina asioina taas pidetään muun muassa yhteisöllisyyttä, välittämistä, auttamista ja tukemista.

Joulun henkeen liittyykin useita merkityksiä solidaarisuudesta. Taitaa olla silti sattumaa, että juuri tällä viikolla perjantaina 20.12. vietetään kansainvälistä inhimillisen solidaarisuuden päivää. Tämä päivä ja viime viikon perjantain valtakunnallinen Tapaturmapäivä (13.12.) saivat minut pohtimaan näitä yhdessä erityisesti muistisairaiden ja heidän läheisensä sekä oman työni, liikkumisen ja toimintakyvyn edistämisen, näkökulmasta.

Muistisairaat ja heidän läheisensä tarvitsevat tukeamme ympäri vuoden. Meillä ja koko yhteiskunnalla on suuri rooli muun muassa heidän turvallisuutensa ja aktiivisuutensa mahdollistajina ja edistäjinä. Näin joulunaikaan pienetkin teot voivat olla merkityksellisiä. Mitä heikompi toimintakyky sitä suurempi merkitys toimintakykyyn on päivittäisellä kevyelläkin liikuskelulla ja paikallaanolon tauottamisella. Kotona asuvalle muistisairaalle se voi olla esimerkiksi joulusiivoukseen osallistumista, kuten pölyjen ja pöytätasojen pyyhkimistä, lattian lakaisemista ja myöhemmin jouluaattoaamun pöydän kattamista tai puurokattilan hämmentämistä.

Joulun aikaan voi järjestää yhteistä liikkumista, kuten kävelylenkkejä tai ulkoilua perheen, läheisten ja esimerkiksi naapurin tai hoivapalveluissa asuvan muistisairaan kanssa. Pienikin kävely yhdessä voi tuoda suurta iloa, osallisuuden tunnetta ja hyvinvointia. Perinteisiä joulunajan yhteisiä aktiviteetteja voivat olla myös kynttilän vieminen hautausmaalle, lumitöihin osallistuminen kevyemmällä lapiolla tai luudalla sekä koko perheen yhteinen lumienkelihaaste.

Mitä heikompi toimintakyky, sitä suurempi merkitys toimintakykyyn on päivittäisellä kevyelläkin liikuskelulla ja paikallaanolon tauottamisella.

Aiemmin tärkeiksi muodostuneita perinteitä kannattaa vaalia, sillä ne herättävät usein positiivisia muistoja. Jos kuusen haku on ollut isälle tai isoisälle aina tärkeä tehtävä, voisiko hän edelleen osallistua siihen jollain pienemmälläkin tavalla? Ulkona liikkuessa on hyvä muistaa turvallisuus: huomioi mahdollinen putoamis- ja kaatumisvaara ja varmista, että läheisellä on riittävästi lämpimiä vaatteita, pitävät nastakengät tai liukuesteet sekä mahdollinen liikkumisen apuväline.

Mukavinta liikkuminen on silloin, kun se on kaikille merkityksellistä ja omannäköistä. Varmista siis, että toiminta on mielekästä myös muistisairaalle. Jos paikallinen joulutori on liian hälyisä, voisiko toria katsella etäämmältä? Tai entä yhteiset joululaulut, joiden tahdissa voisi järjestää askelkuvioista vapaat tanssit? Muistisairaan läheisen joulupakettiin voi myös sujauttaa esimerkiksi lahjakortin ja kuljetusapua kuntosaliryhmään, vesijumppaan tai vaikkapa Museokortin, jonka matkassa liikettä kertyy melkein huomaamatta.

Joulunajan turvallisuuteen ja lämpöön puolestaan liittyvät erityisesti kynttilät ja ruoanlaitto. Nyt onkin oikea aika käydä varmistamassa, että muistisairaan läheisen koti on paloturvallinen. Tarkista ainakin palovaroittimien toimivuus ja miettikää samalla turvallinen poistumistie asunnosta hätätilanteessa.

Perinteisten kynttilöiden tilalle voi lahjaksi viedä led-kynttilöitä, jotka ajastintoimintonsa ansiosta tuovat hämärän tullen iloa ja lämpöä turvallisesti. Liesivahti taas mahdollistaa omatoimista ruoanlaittoa ja samalla toimintakykyä ja turvallisuutta. Joulukukka, kuten myrkytön joulukaktus tai huonekuusi, on myös ihana lahja. Vein muutama vuosi sitten omalle läheiselleni juuri huonekuusen, josta tuli niin tärkeä, että se oli monen puhelun aiheena vielä pitkälle kevääseen. Tällaiset pienet konkreettiset teot samoin kuin muistisairaan naapurin pihan lumien luonti tai portaiden hiekoittaminen, voivat olla turvallisuuden kannalta merkittäviä. Samalla ne ovat myös tärkeitä välittämisen ja solidaarisuuden osoittamisen eleitä.

 

Lyhyetkin yhdessäolon hetket tukevat osallisuuden kokemuksia ja mielen hyvinvointia.

Kaiken joulun lämmön ja läheisyyden keskellä nousee usein esille myös yksinäisyys. Muistisairaat ja heidän läheisensä kokevat usein muita ikätovereitaan enemmän terveydelle haitallista yksinäisyyttä, joka heikentää hyvinvointia, elämänlaatua ja toimintakykyä. Onkin surullista, että kutsut ystävien ja sukulaisten yhteisiin tapaamisiin usein vähenevät muistisairauden edetessä.

Lyhyetkin yhdessäolon hetket ovat tärkeitä meille kaikille, sillä ne tukevat osallisuuden kokemuksia ja mielen hyvinvointia. Yhteiset hetket ovat merkityksellisiä myös liikkeelle lähtemisen ja aivojen aktivoinnin kannalta. Moni muistisairas viihtyy edelleen toisten seurassa, vaikka ei itse enää aktiivisesti osallistuisikaan keskusteluun. Läheiselle hetki taas tarjoaa kaivattua vaihtelua usein kiireiseen ja hektiseen arkeen. Solidaarisuutta tapaamisissa voi osoittaa antamalla muistisairaalle aikaa osallistua omalla tavallaan ja opettelemalla olemaan myös hiljaisuudessa ilman, että tilanne tuntuu vaivaannuttavalta.

Yhdessä tekeminen ja toisen hyvinvoinnista huolehtiminen ovat joulun henkeen kuuluvia välittämisen ja solidaarisuuden kauniita osoituksia.

Hyvää ja turvallista joulua kaikille!

Tanja Kulmala
Tanja Kulmala asiantuntija 045 657 8879 tanja.kulmala@muistiliitto.fi

Muistiliikkuja-hanke; muistisairaiden ja läheisten liikkuminen, liikunnan ohjaus ja neuvonta