Järjestökenttä on suurten haasteiden edessä. EU-lainsäädäntö, väestön ikääntyminen ja talouden laskusuhdanne vaikuttavat kaikki omalta osaltaan yhdistysten toimintaympäristöön. Tässä tilanteessa on kannettu perusteltua huolta siitä, kuinka yhdistysten tulevaisuuden toimintaedellytykset turvataan rahoituksen, verotuksen ja lainsäädännön näkökulmasta.
Vastatakseen tähän ongelmaan valtioneuvosto teki puolitoista vuotta sitten periaatepäätöksen kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten parantamisesta. Perustettiin kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta, joka paneutuu työssään järjestöjen kohtaamiin haasteisiin ja tekee niihin liittyviä toimenpidesuosituksia valtioneuvostolle. Neuvottelukunnassa sekä sen työryhmissä ja jaostoissa on edustettuna laajalti sekä järjestökenttää että julkishallintoa.
Kansallisen rahapelimonopolin tulevaisuus on herättänyt järjestöissä huolta. Raha-automaattiyhdistys on sosiaali- ja terveyssektorin suurin yksittäinen rahoittaja. Se jakoi viime vuonna 267 miljoonaa euroa järjestöille yleis-, toiminta- ja projektiavustuksina. Suomessa vallitseekin pääosin yksimielisyys siitä, että rahapelituotot tulee käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Euroopan unionissa rahapelitoiminta on jätetty jäsenmaiden kansallisen sääntelyn piiriin kansainvälisten rahapeliyhtiöiden painostuksesta huolimatta. EY-tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että yhteisöoikeus käsittää kaiken taloudellisen toiminnan EU:n alueella, ja siksi se on ottanut kantaa myös rahapelitoimintaa koskeviin asioihin. Tuomioistuimen peruslinjana on ollut, että kansallinen rahapelimonopoli voidaan oikeuttaa vain pelihaittojen torjumisella, ei rahapelituottojen tulouttamisella valtiolle tai yleishyödyllisille järjestöille.
Edellä mainitusta syystä viime vuoden keväällä aloitettu arpajaislain uudistamishanke pyrkii ensisijaisesti rajoittamaan rahapelaamiseen liittyviä sosiaalisia ongelmia ja torjumaan siihen liittyvää rikollisuutta. Hankkeen tarkoituksena on välttää suomalaiselle, yhteistä hyvää kartuttavalle rahapelimonopolille kielteiset päätökset EY-tuomioistuimessa myös vastaisuudessa. Viimeaikaiset tuomioistuimen päätökset näyttävätkin seuraavan johdonmukaisesti aiemmin valittua linjaa.
Direktiivit ja asetukset tuntevalle EU:n mallioppilaalle tarjoutuu muitakin mahdollisuuksia hyödyntää niihin kirjatut poikkeukset täysimääräisesti turvautumatta kansallisia etuja vaalivaan voimapolitiikkaan, joka harvoin on pienelle jäsenmaalle ylipäätään mahdollista. Tällä hetkellä kilpailutusta käytetään osaamisen ja tietojen puutteen vuoksi alueilla, joilla lainsäädäntö ei sitä edes edellyttäisi. Esimerkiksi hankintalainsäädännön mahdollistamia neuvottelumenettelyä ja suora-hankintaa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa ei tule jättää hyödyntämättä. Samoin kuntien ja järjestöjen välisten kumppanuussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia tulee selvittää palvelutoiminnan monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Sosiaali- ja terveyspalveluita tuotetaan julkisen ja kolmannen sektorin lisäksi enenevässä määrin myös yksityisellä sektorilla. Tämä on aiheuttanut ongelmia yleishyödyllisen toiminnan erottamisessa voittoa tavoittelevasta elinkeinotoiminnasta, mikä on mutkistanut järjestöjen verotusta. On tärkeää, ettei verotuksella luoda tahattomia esteitä ihmisten auttamishaluun pohjautuvalle vapaaehtoistoiminnalle. Ensi kevään aikana valmistellaan selvitystä, jonka tarkoituksena on ratkaista, tarvitaanko tuloverotuksessa tilanteen korjaamiseksi lakimuutosta vai riittääkö verottajan ohjeistuksen selkeyttäminen.
Aatteellisen järjestötoiminnan kova ydin ovat toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset. Heidän auttamisenhalusta kumpuava työpanoksensa moninkertaistaa julkisesta rahoituksesta saatavan hyödyn. Nykyään puhutaan auttamisen sijaan hyvinvointipalveluiden tuottamisesta, millä saattaa olla vieraannuttava vaikutus järjestöjen ruohonjuuritason aktiiveihin. Onkin tärkeää, että vapaaehtoistoiminnan rahoitus perustuu pääosin kuntien ja muiden tahojen yleisavustuksiin eikä esimerkiksi vastikkeellisiin palvelusopimuksiin, jotka rajoittavat järjestöjen päätäntävaltaa niiden oman toiminnan suhteen.
--
Yhdistymisvapaudesta säädetään perustuslaissa, jonka mukaan yhdistymisvapaus on perusoikeus, tarkemmat säännökset käyttämisestä annetaan lailla. Nykyinen yhdistyslaki on ollut voimassa vuodesta 1990.
Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan yhdistyslain tarkistusta. Asettamamme työryhmä ehdotti mietinnössään yhdistyslakiin säännöksiä, joiden myötä yhdistys voisi halutessaan sallia etäosallistumisen yhdistyksen kokouksiin esimerkiksi Internetin kautta, valita vapaammin hallintomallinsa, valita maallikkotilintarkastajaa vastaavan toiminnantarkastajan sekä pienten yhdistysten tapauksessa luopua tilintarkastajasta kokonaan.
Yhdistyslain muutosehdotuksesta on käynnissä avoin lausuntokierros, joka päättyy 12. tammikuuta 2009. Lausunnon voi antaa Internetsivujemme kautta (www.otakantaa.fi). Lausuntopalautteen arvioinnin jälkeen päätetään, miten valmistelussa edetään. Toivon, että osallistutte aktiivisesti yhdistyslain uudistamisesta käytävään keskusteluun myös verkkosivuillamme, jotta uudistettu laki palvelisi parhaalla tavalla nykyisiä ja jo näköpiirissä olevia kansalaistoiminnan tarpeita.
Hallitusohjelmassa yhdistyslain uudistamisen tavoitteet määriteltiin siten, että yhdistyslakia uudistetaan erityisesti hallintoa ja tilintarkastusta sekä päätöksentekoon osallistumisen tapoja koskevilta osin. Laajan ja avoimen esivalmistelun jälkeen oikeusministeriö asetti syksyllä 2007 työryhmän, jonka tehtävänä oli yhdistyslainsäädännön tarkistaminen siten, että se vastaisi paremmin nykyaikaisen järjestö- ja kansalaistoiminnan vaatimuksia.
Miten maailma on sitten muuttunut yhdistyslain säätämisen jälkeen - nykyinen lakihan on juuri ja juuri täysi-ikäinen? Viimeiseksi kuluneen kahdeksantoista vuoden aikana yhdistysaktiivien keski-ikä on noussut, Suomi on liittynyt EU:hun, suurten yhdistysten toimintaan ja varainhankintaan kohdistetaan nyt samansuuntaisia tehokkuusvaatimuksia kuin julkiseen hallintoon ja kansalaisten yhteisöllinen toiminta tietoverkoissa on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Kukaan yhdistyslain säätäjistä, valmistelijoista ja yhdistysaktiiveista ei ollut kuullutkaan Internetistä, joka astui ensi askeleensa samana vuonna kuin yhdistyslaki tuli voimaan.
--
Mitkä sitten ovat niitä konkreettisia haasteita, joihin voimme vastata kehittämällä yhdistyslakia?
Perinteisten yhdistysten mukana niiden jäsenistö ikääntyy. Esimerkiksi yhdistyksen kokoukseen osallistuminen voi iän myötä tulla niin hankalaksi, että yhdistys näivettyy tai joutuu harvojen käsiin - toisin sanoen "säätiöityy". Yhdistyksen tarpeita vastaava ja kustannuksiltaan edullinen etäosallistuminen on tarpeellinen keino tämän kehityksen torjumiseksi.
Tällä hetkellä rekisteröity yhdistys voi tehdä tärkeimpiä päätöksiään vain perinteisessä kokouksessa. Tästä seuraa, että ilman perinteistä kokousta asioistaan päättävää yhteisöä ei voi rekisteröidä yhdistyksenä, jolloin se ei voi saada tukea julkisista varoista eikä harrastetiloja kunnalta, avata pankkitiliä tai kerätä jäsenmaksuja. Uskon, että uuden yhteisöllisen toiminnan tunnustaminen myös yhdistyslaissa on vain ajan kysymys. Hyviä konsultteja tässäkin asiassa ovat omat lapsemme, jotka ovat tottuneet hoitamaan sosiaalisia suhteitaan ainakin osittain verkon välityksellä.
Etäosallistuminen voisi helpottaa yhdistyksen kokoukseen osallistumista esimerkiksi silloin, kun yhdistys toimii laajalla alueella tai jäsenten on muusta syystä - fyysisten rajoitteiden tai aikapulan - vuoksi vaikea osallistua perinteiseen kokoukseen. Yhdistyksen säännöissä voitaisiin rajoittaa etäosallistuminen vain tiettyihin asioihin, kuten henkilövalintoihin, joihin sen katsotaan soveltuvan. Työryhmän enemmistön mielestä yhdistys voisi itse päättää osallistumistavoista, kuten osallistumisesta sähköpostilla, internetin yhteisöpalveluiden kautta tai perinteisellä kirjepostilla.
Joidenkin näkökantojen mukaan osallistumistapoja pitäisi rajoittaa niin, että ennakolta tai jälkikäteen annettuja ääniä tai kantoja ei pitäisi sallia. Äänten antaminen etukäteen voisi tästä näkökulmasta johtaa huomattaviin vaikeuksiin, kun uusia henkilöitä tai vaihtoehtoja asiakysymyksissä ei voitaisi enää tuoda esiin kokouksessa.
Käytännössä kannat eroavat siten, että työryhmän enemmistön mielestä yhdistyslaissa pitäisi sallia sellaiset etäosallistumisen muodot, joita pienilläkin resursseilla toimivat perinteiset yhdistykset voivat käyttää. Vähemmistön sallimia sähköisen etäosallistumisen välineitä vasta kehitetään ja saataville tulevat osallistumiskeinot saattavat perustua huomattavalta osin maksullisiin palveluihin. Lisäksi näiden osallistumiskeinojen käyttäminen voisi edellyttää jäseniltä kehittyneempiä tietoliikenneyhteyksiä ja -laitteita kuin työryhmän enemmistön sallimat "karvalakkimallit".
Kuten edellä sanoin, se, kummalle kannalle uudistuksessa päädytään, vaikuttaa siihen, millä tavalla jäsentensä päätöksenteon järjestänyt yhteisö voidaan rekisteröidä yhdistyksenä. Jos osallistumiskeinoja rajoitetaan, eri tavoin päätöksentekonsa järjestäviä kansalaisyhteisöjä ei kohdella tasavertaisesti.
--
Työryhmä ehdotti säännöksiä toiminnantarkastuksesta, joka vastaisi sisällöltään nykyistä maallikkotilintarkastusta. Tarkoitus on, että vuonna 2007 voimaan tulleen uuden tilintarkastuslain mukaisesti tilintarkastajaksi voitaisiin tulevaisuudessa valita vain ammattitilintarkastaja. Enemmistön mielestä pieni yhdistys voisi harkintansa mukaan luopua sekä tilintarkastuksesta että sen vaihtoehdoksi tarkoitetusta toiminnantarkastuksesta. Eriävän mielipiteen mukaan ainakin toiminnantarkastuksen pitäisi olla pakollista myös kaikkein pienimmissä yhdistyksissä. Tämän tarkoittaisi, että myös muutaman sadan euron vuosibudjetilla toimivan harrastusyhdistyksen pitäisi aina valita tarkastaja.
--
Yhdistyksen hallituksen jäsenen vastuu on laajempi kuin kaupallisesti toimivassa osakeyhtiössä, mikä on omiaan vähentämään muissa johtotehtävissä kouliintuneiden halukkuutta ainakin sellaisen yhdistyksen hallituksen jäseneksi, jonka toiminta on mittavaa tai voimakkaassa muutosvaiheessa. Kysymys on myös siitä, haluammeko uusia ihmisiä ja laajempaa näkemyksen ja kokemuksen kirjoa yhdistysten hallituksiin.
Työryhmä ehdotti, että yhdistys voisi valita toimeenpanevan johtajan jolle kuuluisi yhdistyksen päivittäisen toiminnan johtaminen. Yhdistyksen jäsenet päättäisivät aina siitä, voidaanko tällainen johtaja valita. Myös nykyisiä hallintomalleja, kuten työsopimussuhteessa olevaa toiminnanjohtajaa, voitaisiin käyttää jatkossakin.
Ehdotetun toimeenpanevan johtajan vastuu aiheuttamistaan vahingoista olisi nykyistä laajempi, mikä rajoittaisi hallituksen jäsenten vastuuta vastaavasti kuin sellaisissa osakeyhtiöissä ja osuuskunnissa, joissa on toimitusjohtaja. Hallintomalli voi soveltua muun muassa suurille, taloudelliselta merkitykseltään mittavaa toimintaa harjoittaville liitoille sekä yhdistyksille, jotka pitävät esimerkiksi hoitokotia tai koulua.
Eriävässä mielipiteessä katsottiin, että tällainen hallintomalli ei sovi yhdistystoimintaan. Kantaa perusteltiin sillä, että yhdistysten tarkoitus ei ole taloudellinen; yhdistyksen aatteellisen luonteen perustana on jäsenten, ei palkatun johdon määräysvalta. Lisäksi esitettiin, että uudelle organisaatiomallille ei ole tarvetta ja sitä koskeva sääntely kuormittaisi ja monimutkaistaisi lakia
tarpeettomasti.
Jos vaarana pidetään sitä, että yhtiön toimitusjohtajaa muistuttava päivittäisen johtamisen organisointi johtaisi yhdistyksen verotuksen muuttumiseen - yleishyödyllisen yhteisön aseman menetykseen, huoli on aiheeton. Tällä hetkelläkin meillä on yleishyödyllisiä säätiöitä, joissa on yhtiön toimitusjohtajaa vastaava päivittäisen toiminnan johtaja. Se, että yhdistyksen valitsema organisaatiomalli ei vaikuta yhdistyksen verotukseen, voitaisiin selvyyden vuoksi todeta yhdistyslain muutoksessa.
Toinen asia on, onko toimeenpaneva johtaja se oikea nimike - vai olisiko esimerkiksi "yhdistysjohtaja" parempi? Hallintomallin tarkoituksena ei ole altistaa vapaata kansalaistoimintaa markkinoiden lainalaisuuksille. Kyse on vastuiden uudelleenjakamisesta yhdistyksen hallituksen ja toimivan johdon välillä siten, että ne ovat tasapainossa elinten toimivaltuuksien kanssa. Päätöksen yhdistykselle parhaasta hallintomallista tekee yhdistys itse.
--
Olen käsitellyt puheessani järjestötoimintaa lähinnä lainsäätäjän näkökulmasta. Tällöin saattaa joskus unohtua, miksi vapaaehtoistoimintaa ylipäätään harrastetaan. Pohjimmainen syy siihen on epäitsekäs halu auttaa muita toimimalla yhdessä muiden kanssa. Tämä ajatus tuntuu lähes poikkeukselliselta aikana, jolloin yksilö itse on kaiken toiminnan lähtökohta ja päämäärä.
Myös muistomme ovat yksilöllisiä, mutta niiden arvo määrittyy yhteisön kautta. Muistot ovat ihmismielen arvokkainta pääomaa. Ne rakentavat identiteettiämme, yhdistävät meidät läheisiimme ja antavat kokemuksillemme merkityksen. Perhealbumi ilman siihen liittyviä muistoja on vain yksi valokuvakokoelma muiden joukossa. Muistot mielletään helposti luovuttamattomaksi omaisuudeksi, mutta sitä ne eivät ole. Läheinen vailla muistoja ei kuitenkaan lakkaa olemasta tunteva ja ajatteleva ihminen. Siksi Alzheimer-yhdistysten tuki muistihäiriöistä kärsiville ja heidän omaisilleen on korvaamatonta.
Haluan onnitella 20-vuotiasta Alzheimer-keskusliittoa ja toivottaa teille kaikille antoisaa liittovaltuuston kokousta. Kiitos.
Lähde: Oikeusministeriö - www.om.fi
Jaana Juosila (jaana.juosila
muistiliitto.fi), 22.11.2008
Kaikki uutiset
