Kirjoitettu 29.6.2010
- Onneton
Mitä tehdään silloin jos syötettävän suu ei aukea !
Eli meillä tällainen ongelma on nyt tullut esille, mutta mukin laidasta menee soppa, jos menee........onkohan muilla vastaavaa? Onko han meillä kenties letkuruokinta edessä ?
Eli meillä tällainen ongelma on nyt tullut esille, mutta mukin laidasta menee soppa, jos menee........onkohan muilla vastaavaa? Onko han meillä kenties letkuruokinta edessä ?
Kirjoitettu 11.7.2010
- hantuuki
Hei Onneton,
Vai siinä vaiheessa teillä ollaan. Olisiko aika nyt sinun antaa miehesi terveyskeskuksen vuodeosastolle hoidettavaksi. Olet tehnyt jo suuren urakan.Voimia sinulle.
Vai siinä vaiheessa teillä ollaan. Olisiko aika nyt sinun antaa miehesi terveyskeskuksen vuodeosastolle hoidettavaksi. Olet tehnyt jo suuren urakan.Voimia sinulle.
Kirjoitettu 13.7.2010
- Onneton
Hei vaan Hantuuki !
Onpa se tuokin ajatus pyörinyt mielessä, että laitokseen, mutta ei se niin helppoa ole, kun on omalla kohdalla. Olemme/olen pärjännyt hänen kanssaan kun on tuo sähkösänky ja liukulauta (millä siirrän hänet, siis mieheni, sänkyyn pyötätuolista ja tietysti päinvastoin) mutta nyt on tullut myös jäykkyyttä hänen olemukseen vain yhä enemmän ja vastaavasti pyörätuolissa "valuu" alaspäin. Mutta siihen on haaravyö ja pyörätuolin "asento" apuna.
Kyllä tuo syöminen nyt jotenkin vielä menee, mutta on nyt huolenaihe numero yksi ! Sitä yks kaks vain huomaa että jaa, nyt tämmöistä, mitähän seuraavaksi. Huomaan myös että hän katsoo jonnekin ohitseni, eli ei kohdista katsettaan minuun niinkuin ennen ja on entistä väsyneempi, nukkuu vaan. Muutenkin tietysti vaihdan vaipat, puen jne. Tuossa pukemisessakin on ongelmia kun on niin jäykkä.
Tulipas tässä nyt oikein kertomus, mutta laitos ei oikein kuullosta hyvältä, siellä on vain ne seinät ja katto sellaiselle joka ei itse enää liiku.......vaikeaa on !
En nyt muista Hantuuki sinun/teidän tilannetta, miten pärjäilette?
Toivon kaikille kuitenkin jaksamista, niinkuin myös tavataan sanoa ja tarkoitan sitä todella !
Onpa se tuokin ajatus pyörinyt mielessä, että laitokseen, mutta ei se niin helppoa ole, kun on omalla kohdalla. Olemme/olen pärjännyt hänen kanssaan kun on tuo sähkösänky ja liukulauta (millä siirrän hänet, siis mieheni, sänkyyn pyötätuolista ja tietysti päinvastoin) mutta nyt on tullut myös jäykkyyttä hänen olemukseen vain yhä enemmän ja vastaavasti pyörätuolissa "valuu" alaspäin. Mutta siihen on haaravyö ja pyörätuolin "asento" apuna.
Kyllä tuo syöminen nyt jotenkin vielä menee, mutta on nyt huolenaihe numero yksi ! Sitä yks kaks vain huomaa että jaa, nyt tämmöistä, mitähän seuraavaksi. Huomaan myös että hän katsoo jonnekin ohitseni, eli ei kohdista katsettaan minuun niinkuin ennen ja on entistä väsyneempi, nukkuu vaan. Muutenkin tietysti vaihdan vaipat, puen jne. Tuossa pukemisessakin on ongelmia kun on niin jäykkä.
Tulipas tässä nyt oikein kertomus, mutta laitos ei oikein kuullosta hyvältä, siellä on vain ne seinät ja katto sellaiselle joka ei itse enää liiku.......vaikeaa on !
En nyt muista Hantuuki sinun/teidän tilannetta, miten pärjäilette?
Toivon kaikille kuitenkin jaksamista, niinkuin myös tavataan sanoa ja tarkoitan sitä todella !
Kirjoitettu 14.7.2010
- hantuuki
Niin, tottahan se on että kaikki muutokset ovat vaikeita. Ja ilman muuta hoidat miehesi kotona, jos vain jaksat. Letkuruokinta on vain aika kyseenalainen hoitomuoto. Minusta se on keinotekoista elämän jatkamista silloin jos potilas on selvästi lähdössä tästä elämästä. Syömisen lopettaminen on ehkä merkki siitä.
Meillä eletään päivähoito/intervallijakso -vaihetta. Eli Joka neljäs viikko mies on intervallihoidossa samassa hoitopaikassa, jossa on myös minun työpäivän ajan muuna aikana. Sanoit jossain viestissä että tähän tottuu ja niinhän se vain on. Ei jaksa enään kapinoida ja "riehua" tätä tuskaa ja epäreiluutta vastaan. Menee vain päivästä toiseen ja yrittää pärjätä. Mutta aina kun tulee ilmaan merkki taas jostain muutoksesta hoidon suhteen, tulee ahdistusta.
Miehellä on nyt karkailua ja ulosteen kanssa tuhrailua. Näihin nyt pitää sopeutua tai sitten ei. Aion kysellä myös pysyvän hoitopaikan saamista. Työ ja omaisen hoitaminen on vaikeaa sovittaa yhteen.
Niin. Yritetään vain jaksaa!
Meillä eletään päivähoito/intervallijakso -vaihetta. Eli Joka neljäs viikko mies on intervallihoidossa samassa hoitopaikassa, jossa on myös minun työpäivän ajan muuna aikana. Sanoit jossain viestissä että tähän tottuu ja niinhän se vain on. Ei jaksa enään kapinoida ja "riehua" tätä tuskaa ja epäreiluutta vastaan. Menee vain päivästä toiseen ja yrittää pärjätä. Mutta aina kun tulee ilmaan merkki taas jostain muutoksesta hoidon suhteen, tulee ahdistusta.
Miehellä on nyt karkailua ja ulosteen kanssa tuhrailua. Näihin nyt pitää sopeutua tai sitten ei. Aion kysellä myös pysyvän hoitopaikan saamista. Työ ja omaisen hoitaminen on vaikeaa sovittaa yhteen.
Niin. Yritetään vain jaksaa!
Kirjoitettu 16.7.2010
- Omaishoituri(m)
Tervehdys Onneton!
Meillä on myös aika-ajoin ollut syömisongelmia (kaikki ruoka soseutettua tai löysää puuroa ja juomat soppaa) pitkin kevättä. Välillä syöminen on ollut todella hidasta (pyörittelee ruokaa suussaan eikä meinaa nielaista) ja toisinaan on tullut toppi (ei avaa suutaan) kesken syöttämisen. Touko-kesäkuussa oli n. 3-4 vko jakso, jolloin joku ateria tai parikin perättäistä päivässä jäi syömättä kokonaan (suu pysyi tiukasti kiinni) tai ainakin melkein. Vaimo oli normaalia väsyneempi, totinen, "poissaoleva" ja nukkui enemmän (myös ruoka-aikoina). Arvelin jo, ja päivähoitaja myös, että syöminen alkaa pysyvästi vaikeutumaan ja ehdin tehdä päätöksen, että pakkoruokintaan ei ryhdytä eikä laitokseen syömishäiriön takia viemään.
Kuitenkin hän kesäk. lopulla virkistyi: ruoka alkoi taas maittamaan, ilme ilostui (leveätä hymyilyäkin) ja unen tarve väheni. Tilanne on n. samanlainen edelleenkin, paitsi että osa sopasta (olen lisännyt annoksia helteen takia) jää sillointällöin syömättä. Syytä "paranemiseen" vieläkin kummastelen.
Nyt jatkamme taas "päivä kerrallaan" suuremmitta ongelmitta vanhalla rutiinilla.
Toivon, että sinäkin jaksat ja löydät ongelmien ilmetessä molempien suhteen inhimillisesti hyviä ratkaisuja.
Meillä on myös aika-ajoin ollut syömisongelmia (kaikki ruoka soseutettua tai löysää puuroa ja juomat soppaa) pitkin kevättä. Välillä syöminen on ollut todella hidasta (pyörittelee ruokaa suussaan eikä meinaa nielaista) ja toisinaan on tullut toppi (ei avaa suutaan) kesken syöttämisen. Touko-kesäkuussa oli n. 3-4 vko jakso, jolloin joku ateria tai parikin perättäistä päivässä jäi syömättä kokonaan (suu pysyi tiukasti kiinni) tai ainakin melkein. Vaimo oli normaalia väsyneempi, totinen, "poissaoleva" ja nukkui enemmän (myös ruoka-aikoina). Arvelin jo, ja päivähoitaja myös, että syöminen alkaa pysyvästi vaikeutumaan ja ehdin tehdä päätöksen, että pakkoruokintaan ei ryhdytä eikä laitokseen syömishäiriön takia viemään.
Kuitenkin hän kesäk. lopulla virkistyi: ruoka alkoi taas maittamaan, ilme ilostui (leveätä hymyilyäkin) ja unen tarve väheni. Tilanne on n. samanlainen edelleenkin, paitsi että osa sopasta (olen lisännyt annoksia helteen takia) jää sillointällöin syömättä. Syytä "paranemiseen" vieläkin kummastelen.
Nyt jatkamme taas "päivä kerrallaan" suuremmitta ongelmitta vanhalla rutiinilla.
Toivon, että sinäkin jaksat ja löydät ongelmien ilmetessä molempien suhteen inhimillisesti hyviä ratkaisuja.
Kirjoitettu 16.7.2010
- Omaishoituri(m)
Sorry, jäi eilen täsmentämättä, miten vaimon syömis-/syömättömyysongelman kanssa meneteltiin.
Tilanne eteni yleensä niin, että kun hän ei aamupuuroa suostunut syömään eikä usein myöskään lounasta, niin päivällinen yleensä houkuttelun (lusikalla huulia useasti hipaisemalla) jälkeen alkoi maistua. Yleensä silloinkin alussa hitaasti, mutta loppua kohden vähän nopeutuen.
Päivässä jäi siis yleensä pari ateriaa syömättä, jolloin pyrin antamaan silloin kun hän suunsa jotenkin aukaisi, ruuan sijasta enemmän nestettä (soppaa lusikalla). Lisäksi jo keväällä ryhdyin säännönmukaisesti antamaan Sana-Sol monivitamiinivalmistetta, joka kai lisää ruokahalua.
Päivällisen jälkeen hänen istuesaan pyörätuolissa TV:tä katsomassa (sikäli kun katse siihen osui) annoin suklaapatukan ja iltapalalla maustekakkua, jotka lähes poikkeuksetta maistuivat hyvin.
Tilanne eteni yleensä niin, että kun hän ei aamupuuroa suostunut syömään eikä usein myöskään lounasta, niin päivällinen yleensä houkuttelun (lusikalla huulia useasti hipaisemalla) jälkeen alkoi maistua. Yleensä silloinkin alussa hitaasti, mutta loppua kohden vähän nopeutuen.
Päivässä jäi siis yleensä pari ateriaa syömättä, jolloin pyrin antamaan silloin kun hän suunsa jotenkin aukaisi, ruuan sijasta enemmän nestettä (soppaa lusikalla). Lisäksi jo keväällä ryhdyin säännönmukaisesti antamaan Sana-Sol monivitamiinivalmistetta, joka kai lisää ruokahalua.
Päivällisen jälkeen hänen istuesaan pyörätuolissa TV:tä katsomassa (sikäli kun katse siihen osui) annoin suklaapatukan ja iltapalalla maustekakkua, jotka lähes poikkeuksetta maistuivat hyvin.
Kirjoitettu 16.7.2010
- Onneton
Kiitos vinkeistä.....tuo Sana-Sol monivitamiinivalmiste, se varmaan olisi meillekin/ukkelilleni hyvä juttu, enpä ole tuota ajatellut.
Minä yritän syöttää aluksi teelusikalla juuri huulille vähän ja siitä sitten jos menee niin pikkuhiljaa vain eteenpäin, suu ei kovin paljoa yleensä aukea, mutta milloin mitenkin, joskus ei aukea olleenkaan, käy samoin kuin teillä.
Minä en ole antanut enää mitään pureskeltavaa ollenkaan, pelkään että menee väärään kurkkuun, pari kertaa on ollut aikamoinen yskänkohtaus, että on polvet jo tutisseet, siis minulla! Mutta mukista saan paremmin juuri noita soppia, piimää jne. Kerran "laimensin" viilin piimällä kun ei lusikalla mennyt.
Kiva kun kerroit Omaishoituri(m) minulle näistä asioista, ovat minulle uusia. Olen taas kahlannut läpi Googlen kautta Alzheimersivuja ja nenämahaletkuja ym., mutta on tämä, harmittaa niin vietävästi tuo syöminen.......
Pärjäillään !
Minä yritän syöttää aluksi teelusikalla juuri huulille vähän ja siitä sitten jos menee niin pikkuhiljaa vain eteenpäin, suu ei kovin paljoa yleensä aukea, mutta milloin mitenkin, joskus ei aukea olleenkaan, käy samoin kuin teillä.
Minä en ole antanut enää mitään pureskeltavaa ollenkaan, pelkään että menee väärään kurkkuun, pari kertaa on ollut aikamoinen yskänkohtaus, että on polvet jo tutisseet, siis minulla! Mutta mukista saan paremmin juuri noita soppia, piimää jne. Kerran "laimensin" viilin piimällä kun ei lusikalla mennyt.
Kiva kun kerroit Omaishoituri(m) minulle näistä asioista, ovat minulle uusia. Olen taas kahlannut läpi Googlen kautta Alzheimersivuja ja nenämahaletkuja ym., mutta on tämä, harmittaa niin vietävästi tuo syöminen.......
Pärjäillään !
Mitä tehdään silloin jos syötettävän suu ei aukea ! Eli meillä tällainen ongelma on nyt tullut esille, mutta mukin laidasta menee soppa, jos menee........onkohan muilla vastaavaa? Onko han meillä kenties letkuruokinta edessä ?
